Edustusurheilijamme Sanna Heikkinen asuu tällä hetkellä Yhdysvalloissa ja sen vuoksi kulunut kesä ja kisakausi ovat olleet tavanomaisesta poikkeavat. Tässä Sanna kertoo tarkemmin, miten hänen kesäkautensa on sujunut:
Tämä treeni- ja kisakausi on ollut monelta tapaa ainutlaatuinen. Kauden ensimmäinen kisa oli Seattlen Seafair Sprint -triathlon, jossa ilmoittauduin ensimmäistä kertaa Elite-sarjaan. Kisaa ennen olo oli hyvin epävarma. Treenailu oli sen verran sekavaa huhti-heinäkuussa, etten tiennyt omasta kunnosta mitään. Lisäksi kisaa edeltävät viikot olivat hyvin helteisiä, jolloin kaikki treeni tuntui hyvin raskaalta. Sprintissä minun taktiikka on ainakin aina ollut: täysiä alusta asti ja katsotaan mitä käy. Tässä kisassa se toimi ja ylsin 3. sijalle. Kisan 2. meni viimeisellä kilometrillä ohi, joka jäi hieman ärsyttämään, mutta ainakaan 4. ei päässyt viimeisellä satasella ohi, vaikka lähellä olikin. Kisa oli onnistunut ja tuli myös sprintin oma ennätys. Kisapäivän olosuhteet oli kohdallaan ja kuntokin oli parempi kuin odotin. Viime syksyn ja alkukevään treenit oli tehnyt pysyvää jälkeä.
Kauden pääkisa oli Ironman 70.3 Washington Tri-Cities, joka oli vasta syyskuun 22. päivä. Elokuussa sain kovia treenejä tehtyä Vancouverissa, joten koin olevani valmis kisaan. Uinti oli mukava yksinuinti myötävirtaan joessa. Pyörän alku tuntui vielä hyvältä ja olin tyytyväinen tehoihin. Oli mahtava huomata, että kesän mäkitreenit oli tehnyt tulosta ja onnistuin ohittamaan useampia kisaajia ylämäissä. Pyörän toinen puolisko oli melkoista kamppailua. Kova niska- ja selkäkipu vaivasi, enkä pysynyt aeroasennossa enää loppumatkasta. Juoksu ei ollut miellyttävä kokemus. Juoksun alussa olin vielä omassa ennätysvauhdissa ja ikäsarjan 3. sijassa kiinni, mutta ensimmäisestä juomapisteestä lähtien en pystynyt pitämään mitään sisällä. Olo paheni kilometri kilometriltä ja tavoitteeni oli selviytyä maaliin asti. Olin asettanut tavoitteeksi alle 5h ja ikäsarjan top 3 (tietämättä ollenkaan ketä oli vastassa). Kumpikaan näistä ei täyttynyt ja olin melko pettynyt päästessäni maaliin. Olin ikäryhmäni 5. ja aika oli 5:01:06. Päädyin lopuksi vielä ensiaputelttaan sillä olo melkeinpä paheni maaliviivan ylitettyä. Kärsin nestehukasta, joka varmaankin johtui siitä, että kisapaikan ilmasto on erittäin kuiva ja vastatuuli kova. Lisäksi vietin kisaa edeltävän viikon Boisessa, Idahossa, joka on ns. ”high desert” aluetta, eli ilmasto on hyvin kuiva. Luulin silti huolehtivani nesteytyksestä hyvin, mutta toisin kävi.
Opin kuitenkin paljon, vaikka koen kisan pienenä epäonnistumisena. Olen kyllä myös ylpeä itsestäni, että taistelin maaliin saakka. Lisäksi tuntui hienolta, että olisin saanut paikan MM-kisoihin Marbellassa, mutta tällä hetkellä se ei sovi ensi vuoden suunnitelmiin.
Kisojen lisäksi pitkän kesän aikana sain muun muassa kokea eri triathlonklubien yhteistreenejä Santa Claritassa ja Seattlessa, pyöräillyt upean reitin Vancouverista Whistleriin sekä pyöräillyt upeissa kansallispuistojen maisemissa Bryce Canyonissä ja Banffissa. Yhteenvetona voin sanoa, että kausi on ikimuistoinen. Tällaista tuskin saan kokea uudestaan.
Innolla odotan uutta treenikautta ja myös Suomeen paluuta!
Kivaa alkusyksyä!
Sanna
