Seuran edustusurheilijat vuodelle 2023 on valittu. Edustusurheilijoiksi valittiin 2 nuorta urheilijaa ja 2 aikuisurheilijaa. Edustusurheilijoiksi valittiin seuraavat urheilijat: Aava Tammilehto, Lauri Krapf, Tytti Åberg ja Markku Poikolainen.
Aava Tammilehto (s. 2005)
Olen triathlonistien joukossa melko uusi tulokas. Muuta urheilutaustaa on kuitenkin kerrytetty monien vuosien edestä voimistelusta. Triathloniin päädyin oikeastaan täysin sattumalta. Sillä edellinen lajini aiheutti minulle monia vammoja, pyöräily ja juoksu tulivat minulle erittäin tutuiksi. Nyt viimeisimpänä urheiluvammana ollut ACL-vamma ja sen kuntoutus oli niin pitkä, että se erkaannutti minut voimistelusta. Kuntoutukseen liittyi paljon uintia, pyöräilyä ja lopulta juoksua. Tämä aika herätti minussa uudenlaista intoa täysin eri lajia kohtaan.
Ensikosketukseni triathloniin oli vuonna 2018 lasten Helsinki City Triathlonissa. Osallistuin kisaan ilman minkäänlaista valmistautumista. Kokemus oli kuitenkin niin huippu, että heti seuraavana kesänä 2019 menin kisaamaan uudestaan ja tällä kertaa hieman edellisvuotta pidemmillä matkoilla.
Arkeni pyörii koulun, triathlonin ja töiden välillä. Treenaan nuorten kilparyhmässä ja treenini koostuvat sekä kilparyhmän yhteisistä treeneistä että omatoimisesta treenaamisesta ryhmän ulkopuolella. Viikon treenit suunnitellaan viikko kerrallaan ja treenimäärä on melko vaihtelevaa ja viikkokohtaista.
Tavoitteeni suuntaan kohti kesän kisoja ja niitä varten tehdään nyt töitä. Lähden tavoittelemaan pääsääntöisesti perusmatkan palkintopalleja, mutta kisastartteja tulen tekemään myös sprintin kisoissa. Yksi ensi kesän tärkeistä kisoista tulee olemaan Joroisen perusmatkan kisa heinäkuussa. Saa nähdä tuottaako nyt tehty työ lopulta tuloksia!
Lauri Krapf (s. 2001)
Aloitin triathlonharrastukseni Helsinki Triathlonissa syksyllä 2021 osallistumalla Triathlonkoulun yläluokka -valmennusryhmään. Ennen triathlonin aloittamista päälajinani on ollut kilpauinti, jota harrastin ala-asteelta lukion loppuun asti. Uinnissa päälajini oli rintauinti ja lisäksi pidin myös sekauinnista sekä pidemmistä vapaauintimatkoista.
Korona-aika ja varusmiespalvelus aiheuttivat uintiharjoitteluun puolentoista vuoden tauon, jonka jälkeen minun piti päättää, jatkaisinko edelleen uintia, vai olisiko sittenkin aika kokeilla jotain uutta. Triathlon on aina ollut minua kiinnostava laji, joten otin yhteyttä seuraan ja niin minua kannustettiin mukaan.
Ensimmäinen vuosi meni aika lailla uusien asioiden oppimisessa ja triathlon lajien treenaamiseen totuttelussa. Sain onnekseni aina hyvin tukea harjoitteluun seuran valmentajilta ja seuratovereilta. Tykkään paljon treenaamisesta ja minua motivoi se, kun on jokin tavoite tai kisa mihin tähdätä. Viime kesänä pääkisani oli Vantaan SM sprintti, jossa sijoituin omassa ikäsarjassani (18-29 v.) toiseksi. Alkukesän HelTri Cup -kisoista sain hyvää tuntumaa Vantaan kisaa ajatellen ja muutenkin olen tykännyt kisata seuran kilpailuissa. Valitettavasti sairastuin koronaan enkä päässyt siksi osallistumaan enää loppukesän osakilpailuihin.
Ensi kesän päätavoite minulla on Turun puolimatkan SM-kisa. Lisäksi olen suunnitellut kilpailevani Vantaan SM- sprintissä, sekä tietenkin HelTri Cup -kisoissa. Treenaamisessa yritän painottaa pyöräharjoittelua. Tietysti pyrin myös kehittämään ja ylläpitämään hyvää uinti- ja juoksuvauhtia sekä kestävyysominaisuuksia. Treenaamisen lisäksi arki kuluu opiskeluiden parissa. Olen toisen vuoden bioinformaatioteknologiaopiskelija Aalto-yliopistossa. Minulle on tärkeää, että tasapaino treenien, opiskelun ja sosiaalisen elämän kanssa on kondiksessa.
Treeneissä tavataan!
Tytti Åberg
Aloitin triathlon urani melko myöhään, päälle 40 vuotiaana. Olen entinen ratajuoksija. Olen voittanut useita Suomen mestaruuksia sekä 800m:llä että 1500m:llä. Kilpailin silloin nimellä Tytti Reho. Vuonna 2021 Sara Kuivisto rikkoi 23 vuotta vanhan halli Suomen ennätykseni. Lehdissä ennätystäni sanottiin muisnaisjäänteeksi joten nuorekas olohan siitä tuli 🙂 Kilpauran jälkeen en ymmärtänyt miksi joku kuntoilee ilman tavoitetta ja kaikki urheilu jäi yli 10 vuodeksi.
Reilu 10 vuotta sitten innostuin pyöräilystä kuntoilu mielessä ja ostin maantiepyörän. Tuolla vanhalla alumiinipyörällä olen polkenut kisatkin tähän asti, viime viikolla ostin uuden!
Lähdin jossain vaiheessa kokeilemaan Kiskoon ja rakastuin lajiin saman tien. Silloinkin oli jalkavammat päällä ja juoksuosuuden taisin kävellä. Mutta laji vei mennessään! Uinti minulla loksahti aika nopeasti kohdalleen. Veikkaan, että 16 vuoden nuoruuden balettiharrastuksella on vaikutusta, jonkinlainen vartalonhallinta jäänyt siitä lajista.
Olen voittanut 2019 ikäsarjani Suomen mestaruuden olympiamatkalla, mutta nälkä kasvoi ja siirryin kilpasarjaan. Tuo kyseinen kilpailu oli vasta elämäni toinen olympiamatka. Valmentajanani on ollut nyt muutaman vuoden Kaisa Sali. Aivan huippu tyyppi!!
Ikää on siis jo 46 vuotta joten ikäni puolesta annan jonkin verran tasoitusta kilpakumppaneihin nähden kilpasarjassa. Mutta pidän haasteista!
Sprintti-ja olympiamatkassa kiehtoo lajin nopeus. Koko ajan mennään täysillä ja virheisiin ei ole varaa. Suosittelen kokeilemaan näitä matkoja harjoitusmielessä, jos et ole vielä kokeillut. Hauskaa painaa täysillä ja hetken päästä ollaan jo maalissa!
Kilpasarjassa ollut mitali tavoitteena jo useamman vuoden mutta jatkuvat, eri jalkavaivat pistävät kapuloita rattaisiin. Paras sijoitukseni kilpasarjan SM kisoissa on ollut olympiamatkalla kolmas, mutta U23 ollessa samassa lähdössä, niin olin kisan neljäs. Joten lähellä palkintokoroketta on käyty!
Vammat ovat opettaneet paljon. Välillä olen tirauttanut kyyneleet suihkussa, mutta sitten todennut, että ei tässä itku auta. Pitää miettiä, Mitä NYT voin tehdä! Ja tehdä se hyvin. Tälläkin hetkellä pohje vaivaa ja edelliset kunnon juoksuaskeleet on otettu syksyllä. En murehdi näitä, teen sen mitä voin ja uskon, että juoksukunto tulee nopeasti jos vain paikat kestävät.
Ensi kesälle tavoite on tehdä sellainen suoritus, että maalissa ei harmita. Tuntisin, että nyt tein sen mikä minusta irtoaa. Toki se mitali olisi mahtava, mutta yllätys se olisi.
Tarkoitus on kilpailla kilpasarjassa vielä kesä 2023 ja sitten siirtyä enemmän harrastajaksi ikäsarjoihin ja kokeilla sekä puolikasta että täysmatkaa. Voi kuitenkin olla että anon kotona lupaa vielä vuodesta kilpasarjassa 😉
Urheilu vaatii uhrauksia mutta se myös antaa niin paljon! Aina silloin tällöin treenin jälkeen miettii, että kumpa jokaisella ihmisellä olisi elämässä edes viiden minuutin hetki viikossa mistä hän saa yhtä paljon energiaa ja hyvää fiilistä, kun minä (ja sinä!) treenaamisesta.
Olen tutustunut treeneissä huipputyyppeihin ja kohdannut kisoissa aivan mahtavaa yhteishenkeä – vaikka keskenämme kilpailemmekin! Kyllä se on yksi päivän kohokohta, kun saa vetää treenikamat päälle ja bonusta fiiliksen saa, jos sykemittari on vielä märkä päivän ekasta treenistä!
Nähdään treeneissä ja kesällä mennään lujaa, eikö!
Markku Poikolainen
Nuoruuden urheiluharrastukset pyörivät vahvasti lätkän ja futiksen ympärillä. Toisaalta kaikenlainen liikunta koulun liikuntatunteineen on ollut aina lähellä sydäntä, joten nuoruudessa tuli liikuttua monipuolisesti. Aikuisiällä harrastukset jatkuivat lähinnä salibandyn, kaukiksen ja harrastelätkän merkeissä. Vuosituhannen alussa osallistuin myös juoksun massatapahtumiin ilman lajinomaista harjoittelua tai harjoitusohjelmaa, ainoastaan peruslenkkeilyn pohjalta ja osallistumisen ilosta.
Triathlonharrastukseni alkoi suoraan kilpaillen, kesäkuussa 2014 Vantaan Triathlonin perusmatkalla. Olin ollut kiinnostunut lajista jo muutaman vuoden, mutta epävarmuus omasta uinnista oli siirtänyt aloitusta. Koska olin jo talvella kisaan ilmoittautunut, niin uinnille oli vielä tehtävä jotain ja keväällä kävinkin 8 kerran vapaauinnin tekniikkakurssin. Kisa läheni, mutta mites pyörä…? Omalla Tunturilla en kisaan halunnut lähteä. En ollut aikaisemmin ajanut maantiepyörällä, joten päädyin vuokraamaan maantiepyörän hyvissä ajoin ennen kisaa hakeakseni siihen tuntumaa. Kisa ja tapahtuma oli kaikin puolin positiivinen kokemus, joten olinkin mukana perusmatkalla myös seuraavana vuonna.
Isommin harrastus nytkähti käyntiin vuonna 2017 kun ilmoittauduin Finntriatlonin ns. kerää koko sarja tapahtumasarjaan. Nimensä mukaisesti se sisälsi kaikki matkat eli sprintin (tähän en osallistunut), perus- ja puolimatkan kisan, sekä kirsikkana kakun päällä täydenmatkan kisa. Tuo oli vuosi, kun hurahdin lopullisesti triathloniin ja nimenomaan osallistumalla ensimmäistä kertaa puolimatkalle Joroisissa ja täydelle matkalle Tahkolla. Tuolloin tavoitteena ei ollut muuta kuin kisata hyvä kisa puolikkaalla ja maaliin pääsy täpärillä. Tuohon aikaan vielä kuntoilin – tarkoittaa epäsäännöllisen säännöllistä lenkkeilyä, sekä fillarointia hybridi Tunturilla, kuntosalia ja harrastelätkää – en harjoitellut varsinaisesti triathlonia. Se näkyi myös uintimäärässä, sillä sekä Joroisilla, että Tahkolla tuplasin vuoden uintikilsat. Tahkolle olin ostanut myös ensimmäisen oman maantiepyörän.
Siitä se sitten lähti. Seuraavana talvena aloin harjoittelemaan enemmän lajinomaisesti pyörää ja juoksua suunniteltujen harjoitusten avulla. Kevättalvella 2018 liityin Helsinki Triathlonin jäseneksi ja ilmoittauduin seuran uintitreeniryhmiin loppukevääksi. Kesällä oli jälleen kivasti kisoja, sisältäen mm. Lahden ja Joroisten puolimatkan kisat. Syksyllä tein myös toisen täydenmatkan – jälleen Tahkolla – 1,5 tuntia paremmalla ajalla kuin vuotta aikaisemmin. Pienellä harjoittelun suunnittelulla olin edistynyt paljon ja se sytytti kipinän – tai paremminkin liekin – joten syksyllä kauden jälkeen olin päätöksen äärellä ja mietin mitä tältä harrastukselta haluan. Päätös oli panostaa lajiin vielä enemmän ja sen seurauksena aloin ottamaan kestävyysurheilusta ja -harjoittelusta enemmän selvää. Harjoittelusta alkoi tulla suunniteltua, säännönmukaista ja nousujohteista.
Tämä kesä on juhlavuosi triathlonin parissa, 10 kausi. Kisakalenterissa ei ole tänä vuonna täydenmatkan kisoja vaan kauden päätavoitteet ovat loppukauden puolimatkankisoissa; SM-kisat Turussa ja MM-kisat Lahdessa. Molemmissa kisoissa on kovia menijöitä ja tavoite on lähteä tekemään parasta mahdollista suoritusta ja ennätystä molemmilla reiteillä. Tänä vuonna piti olla myös Kona-vuosi, mutta Ironmanin päätös jakaa kisat kahteen lokaatioon aiheutti sen, että siirsin oman osallistumiseni lokakuulle 2024.
Dream big. Anything is possible. Nähdään treeneissä, yhteislenkeillä ja kisoissa.
