Edustusurheilijamme Sanna Heikkinen on mielenkiintoisella ja pitkällä roadtrip-elämysmatkalla Yhdysvaltojen länsirannikolla. Matkan vuoksi Sannan treenaaminen on ollut viime aikoina kaikkea muuta kuin tarkan harjoittelurytmin ja -ohjelman noudattamista. Treenaamista on pitänyt muokata milloin olosuhteiden pakosta ja milloin kaikkien arkipäiväisten asioiden järjestelyjen takia. Sanna on oppinut viimeaikoina sietämään epätäydellisyyttä omassa treenirytmissä. Ei kannata stressata liikaa, jos säännöllisen treenirytmin ylläpitäminen ei aina onnistu. Asiat järjestyvät kyllä. Turha stressaaminen ei ainakaan edesauta urheilullisia tavoitteita. Tässä lisää tarinaa Sannalta:
Tämä kausi on ollut rakenteeltaan hyvin erilainen ja hieman epätavallinen. Syksystä asti olen rakentanut treenikauden valmistelemalla ja varautumalla kevään ja kesän reissua varten. Syksyn ja talven treenasin noin 10-15 tuntia viikossa. Panostin pyöräilyyn, ylläpidin uintia ja vähensin juoksua, koska tiesin, että kevään roadtripillä tulisi pidempi blokki, jolloin pyöräily ja uinti on olosuhteiden kannalta haastavampaa ja treenit tulee koostumaan enimmäkseen juoksusta. Ja niin se tällä hetkellä onkin.
Kuten moni ehkä tietää, olen tällä hetkellä reissaamassa Yhdysvaltojen länsirannikolla. Saavuimme tänne noin kuukausi sitten ja uuteen ympäristöön sekä asioiden järjestelyyn on uponnut aikaa enemmän kuin olin kuvitellut. Ajattelin ensin, että voin vaan käppäillä lähimpään uimahalliin tai lähteä suoraan ovelta pyörälenkille, mutta en ollut ihan ymmärtänyt paikkojen välimatkoja. Amerikassa kaikki on suurta, niinhän sitä sanotaan, ja tämä pitää kyllä täysin paikkaansa. Ilman autoa treenaaminen on ollut haasteellista ja aikaavievää, joten tämä “juoksublokki” johon valmistauduin, alkoi hieman suunniteltua aiemmin. Tällä hetkellä tulee juostua noin 50-70 kilometriä viikossa ja lisäksi uinti- ja pyörätreenejä satunnaisesti.
Olen tottunut treenaamaan monipuolisesti ja noudattamaan treeniohjelmaa hyvin tarkasti. Tähän on kuitenkin tullut suuri muutos tänä keväänä. Olen joutunut opettelemaan olemaan stressaamatta, jos en pysty harjoittelemaan samalla tavalla kuin ennen, ja sen sijaan nauttimaan tästä huikeasta kokemuksesta. En halua stressata siitä, että minun täytyisi olla 4 tunnin pyörälenkillä, kun vaellan Grand Canyonissa tai kiertelen San Franciscossa. Varsinkin nyt kesän lähestyessä on kuitenkin tuntunut, että nyt täytyisi päästä pitkille pyörälenkeille ja aloittaa yhdistelmätreenit.
Minun kisakauteni on kuitenkin vielä kuukausien päässä, koska aion kisata vasta loppukesästä/syksystä, joten vielä on hyvin aikaa saada enemmän treenitunteja viikkoon ja parantaa kisakuntoa. Parin kuukauden päästä, kun olemme asettuneet aloillemme jonnekin Oregonin, Washingtonin tai British Columbian alueelle, treenit pitenevät ja kovenevat. Nyt on kuitenkin aika nauttia uusista kokemuksista ja treenata siten, miten hyvältä tuntuu.
Terveisiä sinne kotisuomeen!-Sanna