Minä olen
kohta 70-vuotias eläkkeellä oleva sairaanhoitaja, joka on harrastanut triathlonia vuodesta 1986 lähtien. HelTri:iin liityin 90-luvun alkupuolella. Olen ollut moneen kertaan hallituksessa ja vastasin monta vuotta HelTri-cupista. Lisäksi olen toiminut Suomen Triathlonliiton hallituksessa kaksi kautta.
Treenaan
oman mukamasohjelman mukaan. Sen verran olen ”satsannut” tulevalle kaudelle, että olen ottanut konsultaatioita juoksuun ja uintiin. Hyvin maltillisesti mutta edes jotakin. Treenitunteja tulee viikottain n. 12 – 15. Tavoitteena kaudelle -22 oli Ironmanin 70.3 MM-kisat Uudessa-Seelannissa mutta koronatilanne siirsi nämä kisat Utahiin eikä kiinnostusta ole lähteä sinne. Siirsin tavoitteen vuodella eteenpäin, eli Lahden MM-kisoihin.
Lempitreenini
on hämmästyttävää kyllä kaikenlaiset tehotreenit (?!). Hämmästyttävää siksi, koska olen koko 2000-luvun, paria viime vuotta lukuunottamatta, tehnyt tasapaksua liian kovaa pk:ta ja liian tehotonta vk:ta. Eli tasapaksua puuromössöä. Nyt mukaan tullut pientä polarisaatiota.
Lempitreenivaate
ei varsinaisesti ole. Mutta onhan se aina siistiä kun keväällä, tai talvella etelässä, vetää ekan treenin lyhkäsissä housuissa ja paidassa.
Parhaat juoksukengät ovat
ne seuraavat kengät. En ole merkkiuskollinen ja pyrin vaihtelemaan eri kenkien välillä. Nyt hyllystä löytyvät New Balance 1080 ja 880, Hoka Carbon X ja Saucony Triumph
Hurjin triathlonkokemukseni
on hyvässä mielessä IM UK 2007 jolloin vaan jaksoin ja jaksoin. Voitto seuraavaan yli 30 min. Huonossa mielessä taas IM Kalmar 2013 jolloin juoksussa tuli täydellinen noutaja. Heräsin ja tokenin vasta sairaalassa. Edellinen vuosi oli samassa paikassa pelkkää rallatusta ja reilu voitto. Menin takki auki kisaamaan. Kunnon opetus oikein isän kädestä.
Pohdin usein
kuinka etuoikeutettu ja onnellinen olen saadessani harrastaa kestävyysurheilua terveenä ja hyvässä kunnossa.
Paras energia treenin aikana tulee
kun homma vaan toimii, sää suosii ja vehkeet on kunnossa.
Treenasin viisi vuotta sitten
periaatteessa kuten nyt. Fiilispohjalta, säätä ja omaa jaksaminsta peilaten. Kuitenkin sillä erotuksella, että tein duunimatkat pyörällä tai juosten ja siitä aikaisemmin mainitsemani puuro paljon johtui.
Suurin saavutukseni triathlonin saralla on
90-luvulla tehdyt IM-matkat. Silloin en ymmärtänyt, että ajat 9:20 – 9:40 olivat oikeastaan aika ok.
Seuraava triathlontapahtumani on
tätä kirjoittaessa HelTri-virtuaalipyöräily lauantaina. Kisamielessä Samorinin kisa toukokuussa.
Hauskinta triathlonissa on
olla hyvässä kunnossa ja huomata jaksavansa myös arjen puuhissa
Paras treenikaveri on
itsekkäästi minä itse. Teen käytännössä kaikki treenit itsekseni. Etelän ”leireillä” ovat mukana olleet seurakaverit Jari Aaltoinen ja Timo Naukkarinen. Juoksuihin saan nykyisin usein mukaan Ollin (3 v. labradorinoutaja).
Terveiset heltriläisille:
Ollaan ylpeitä hienosta seurasta, joka on kehittynyt vuosien varrella pienestä A5-ruutupaperilla hallittavissa olevasta porukasta ammattimaisesti ja organisoidusti hoidetuksi Suomen suurimmaksi triathlonseuraksi. Ollaan kaikki hyviä ja kovia. Kukin omalla tavallamme. Hurrataan ja kannustetaan toisiamme!
