Seuran edustusurheilijat vuodelle 2025 on valittu. Edustusurheilijoiksi valittiin tälle vuodelle 6 urheilijaa. Esittelemme heidät tässä aakkosjärjestyksessä: Elsa Aronniemi, Rasmus Hellman, Marjo Kekki, Petteri Lahti, Karri Safo ja Ella Toimela.
Elsa Aronniemi (s. 2004)
Innostuin triathlonharjoittelusta kesällä 2019 ja olen viihtynyt lajin parissa tänä vuonna jo kuusi vuotta. Aikaisempaa kestävyyslajitaustaa minulla ei ennen triathlonia ollut, mutta olen aina liikkunut monipuolisesti, minkä koen olleen hyödyllistä etenkin vapaauintitekniikan oppimisessa ja treenirutiinien muodostamisessa nyt 20-vuotiaana.
Olen kilpaillut matkoilla superspirntistä puolimatkaan, ja nautin suuresti kilpailutilanteista jännityksestä huolimatta vaihtelevalla menestyksellä. Toissa vuonna Turun puolimatkalta lähti mukaan hopeinen SM-mitali. Viime kausi jäi kisojen osalta kohdaltani kokonaan väliin säären rasitusvamman takia, mikä harmitti, mutta nyt harmituksesta toivuttuani suuntaan innolla ja toiveikkuudella kohti uutta kautta. Halu kehittyä ja ylittää itseni on valtava. Rasitusvamma on opettanut minulle oman kehon kuuntelua ja sitä, miten tärkeää on olla laiminlyömättä palautumista, ja olla sivuuttamatta kehon tuntemuksia tai pitkään jatkuneita kiputiloja. Minut on totisesti yllättänyt, miten pitkään vammasta toipuminen on kestänyt, ja miten varovasti on pitänyt palata takaisin juoksuharjoitteluun.
Tällä hetkellä harjoittelen noin 8-14 tuntia viikossa Kirsi Päiväniemen johdolla. Lempi treenejäni ovat tällä hetkellä uinti- sekä voimatreenit, mutta suosikkini vaihtuvat tiuhaan tahtiin aina sen mukaan, mikä milloinkin kulkee parhaiten. Olen pyrkinyt pitämään homman vakavana ja pitkäjänteisenä, mutta ei kuitenkaan turhan totisena. Viime vuosien aikana olen oppinut, että treeniohjelman on tärkeä joustaa tarvittaessa arjen kokonaiskuormituksen mukaan.
Triathlonin lisäksi elämääni kuuluu opiskelua kauppakorkeakoulussa Aallossa ja työntekoa Varuste.netissä myyjänä. Vapaa-ajalla treenien lisäksi nautin hyvän ruoan laittamisesta ja syömisestä, musiikin kuuntelusta, ulkoilusta, kotona oleilusta ja rauhoittumisesta sekä ystävien ja läheisten seurasta.
Tulevana kautena ykköstavoitteenani olisi päästä kilpailemaan. Arvaamattoman viime kauden jälkeen olen oppinut arvostamaan sitä, miten hienoa on, että pystyy osallistumaan. Toki olisi hienoa parantaa omaa perusmatkan ja puolimatkan aikaakin ja tämä haave tuleekin tavoitelistallani heti toisena osallistumisen jälkeen. Joroisten puolimatka on näillä näkymin tulevan kauden pääkisa.
Edustusurheilijana toivoisin, että voisin inspiroida muita, erityisesti nuoria, tekemään arjestaan mielekästä ja ottamaan tilaa omille treeneille ja itsensä kehittämiselle. Haluan levittää liikunnan ja triathlonin ilosanomaa niin seuran sisällä kuin sen ulkopuolellakin. On kunnia edustaa jo toista vuotta peräkkäin näin hienoa ja järjestäytynyttä seuraa, sekä olla osa mahtavan reipasta triathlonyhteisöä. Tutustun mielelläni lisää ihan kaikkiin seuralaisiin. Hienointa tässä lajissa on yhteisöllisyys ja nautin, kun pääsen muiden lajista innostuneiden kesken fiilistelemään treeni- ja kilpailujuttuja.
Energiaa jokaisen treenitalveen, törmäillään treeneissä!
Elsa
Rasmus Hellman (s. 2003)
Aloitin triathlonin syksyllä 2023, kiinnostukseni triathlonia kohtaan syttyi samana kesänä kun harjoittelin maratonia varten. Ennen triathlonia harrastin pitkän jääkiekkoa ja kävin aktiivisesti kuntosalilla, joten säännöllinen harjoittelu on ollut osa elämääni jo pitkään.
Ensimmäinen vuosi triathlonin parissa on opettanut minulle paljon kestävyysharjoittelusta sekä itseni ylittämisestä. Pääsin viime vuona kisaamaan sprintissä, perus- ja puolimatkalla, mistä puolimatka oli ehdottomasti oma suosikki.
Tämän kauden suunnitelma seuraakin hyvin samaa kaavaa, alkukesästä HelTri cupin kilpailuja, HCRD puolimaraton, perusmatka vantaalla sekä puolimatka Joroisissa ja Turussa. Tämän kauden tavoitteena on parantaa omia aikoja sekä katsoa mihin rahkeet riittävät puolimatkan SM-kisoissa.
Triathlonin ohella opiskelen toista vuotta Hankenin kauppiksessa sekä teen töitä jääkiekkotuomarina.
Odotan innolla tulevaa kisakautta ja on hienoa päästä toimimaan seuran edustusurheilijana. Nähdään treeneissä!
-Rasmus
Marjo Kekki (s. 1968)
Olen 56- vuotias AG- triathlonisti, kotitalouden ja terveystiedon opettaja yläkoulussa sekä kahden täysi-ikäisen lapsen äiti.
Liityin Helsinki Triathloniin 2014 eli olen ollut seuran jäsenenä jo 11 vuotta. Oho….itsekin hämmästyin, kun tarkistin seuraan liittymiseni juuri myClubista. Kuinka nopeasti tuo aika onkaan vierähtänyt. Hyvässä seurassa viihtyy näemmä pitkään 😊. Seurassa on mahtavaa porukkaa ja olen saanut samanhenkisiä ystäviä.
Urheilullista taustaa minulla ei ole. Olen aloittanut treenaamisen aikuisiällä. Aluksi innostuin juoksemisesta. Juoksemisen kuitenkin tuntui yksipuoliselta harjoittelulta, joten triathlon tuli kuvioihin mukaan nimenomaan harjoittelun monipuolisuuden vuoksi.
Vapaauinnin opettelin seurassa Päivi Steffenin johdolla. Muistan, kun Päivi Vuosaaren uimahallissa altaassa kädestä pitäen (kirjaimellisesti) opetti käsivetoa ja vartalon asentoa. Ensimmäinen kisani oli aikoinaan Joroisten puolimatka. Kisajännityksessä heiveröinen vapaauintini muuttui rintauinniksi. Hämmästyttävää, että tuolloin pystyin uimaan 1,9 km märkäpuvulla “rinulilla”… Joroisilla pyöräosuuden tein maantiepyörälläni maisemista nauttien. Jännitin ihan hullusti, että tulee rengasrikko. Juoksu olikin minulle tuttua ja turvallista, kuin kotiin olisi tullut. Kisassa ihmettelin triathlonin yhteisöllisyyttä ja sitä kuinka kannustavia kanssakilpailijat olivat, vaikka itse oli kaikesta epävarma, arka aloittelija. Aikaa kisaan tuhraantui, mutta innostus lajiin oli syttynyt.
Alkuvuosina treenaaminen oli maltillista ja kisoja oli noin yksi per kesä. Vuosien myötä, kun lapset kasvoivat ja aikaa jäi enemmän, niin myös treenaaminen on muuttunut tavoitteellisemmaksi. Takana on monia puolimatkoja ja perusmatkoja sekä neljä täyttä matkaa. Pari vuotta sitten ikiaikainen triathlonin unelmani toteutui, kun pääsin osallistumaan Hawajin Konalle täyden matkan maailmanmestaruuskilpailuun. Se olikin varsinainen elämysreissu, mutta en tässä avaudu siitä enempää… (tulisi liian pitkät “jorinat”). Vuosi sitten osallistuin Tour Transalp pyöräilyn etappikisaan. Kisassa pyöräiltiin seitsemän päivää Itävällasta Italiaan. Matkaa kertyi 850 km ja nousumetrejä oli 19 000. Tuossa pyöräkisassa olin yhdeksäs (naisilla ei tuossa kisassa ollut ikäsarjoja….taisin olla vanhin nainen kisassa).
Kisoissa tavoitteeni on aina ollut parantaa omaa aikaa ja päästä maaliin terveenä. Kisat motivoivat ja ovat niitä “juhlapäiviä”. Kuitenkin treenaaminen pitkin vuotta on minulle se juttu triathlonissa. Matka kohti päämäärää on minulle tärkeintä.
Seuran harjoitukset ja pätevät valmentajat ovat motivoineet minua treenaamaan suunnitelmallisemmin. Ensimmäisinä vuosina otin osaa mm. aloittelijoille tarkoitettuun treeniryhmään ja tätä voin lämpimästi suositella. Treenaamisen filosofiana minulla on liikunnallinen elämäntapa. Pyrin liikkumaan monipuolisesti. Näin talvella on kiva tehdä pitkiksiä vaikka hiihtäen. Liikunta on minulle mieluista ja treenaamiseen ei minua tarvitse houkutella. Tapanani on tätä nykyä miettiä jokaiselle vuodelle tavoitteet ja näin treenit muotoutuvat tavoitetta ajatellen. Täydelle matkalle treenaaminen on luonnollisesti erilaista verrattuna lyhyempien matkojen treenaamiseen. Yritän treenatessa pitää mielessä “suuret linjat” ja olla eksymättä “nippelitiedon viidakkoon”.
Näin keski-ikäisenä naisena oman kehon kuuntelu ja palautumiseen panostaminen ovat ensiarvoisessa asemassa. Perusasiat liikunnallisessa elämäntavassa ovat kuitenkin meillä kaikilla tiedossa: nukkuminen, riittävä ja laadukas ravitsemus, laadukkaat treenit ja mielen hyvinvointi. -Marjo
Petteri Lahti (s. 1971)
Olen Petteri, 53-vuotias triathlonharrastaja Keravalta. Perheeseeni kuuluu avovaimo, aikuinen tytär ja sekarotuinen Kassu-koira, joka pitää huolen, että palauttavat lenkit kuuluvat viikko-ohjelmaan.
Triathlonin aloitin noin 45-vuotiaana, kun innostuin lajista työkaverin kannustamana. Liityin heti alussa Helsinki Triathlon -seuraan ja otin valmentajan avuksi, mikä oli ehdottomasti yksi parhaista päätöksistäni. Yhteisön tuki ja valmennuksen selkeys antoivat loistavan pohjan uudelle harrastukselle.
Nykyään harjoittelen 12–16 tuntia viikossa. Suosikkilajini on pyöräily, mutta harjoitteluni on monipuolista, sillä tavoitteeni kaudella 2025 on parantaa puolimatkan triathlonin ennätystäni, joka on tällä hetkellä 4:33. Pääkilpailuni on Turku Challenge heinä-elokuun vaihteessa. Lisäksi tärkeä tavoitteeni on pysyä terveenä ja tasapainottaa harjoittelu niin, että se tukee kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Triathlon on minulle paljon enemmän kuin pelkkä urheilulaji. Se on elämäntapa, joka yhdistää fyysisen kunnon ylläpitämisen, itsensä ylittämisen ja yhteisöllisyyden. Helsinki Triathlon -seuran kautta olen saanut valtavasti inspiraatiota ja tukea, joka auttaa viemään harjoittelua ja kisasuorituksia uudelle tasolle.
Nähdään treeneissä ja kisaradoilla – nautitaan matkasta ja pidetään samalla huolta hyvinvoinnistamme!
-Petteri
Karri Safo (s. 1981)
Olen Karri, 43-vuotias AG-triathlonisti, juristi ja kahden kouluikäisen lapsen perheenisä. Nyt on käynnistynyt toinen vuosi edustusurheilijana, ja odotan innolla, mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Tavoitteellisesti yli 10 viikkotunnin ohjelmalla olen treenannut nyt kolme vuotta ja tänä vuonna harjoittelen ensimmäistä vuotta valmentajien kanssa noin 13+ tunnin viikko-ohjelmalla.
Varsinainen kestävyysurheileminen alkoi vasta aikuisiällä vuonna 2013, kun aloitin kuntopyöräilyn. Olen aina ollut urheilullinen ja tykännyt harrastaa kaikenlaista, mutta varsinaista kilpaurheilutaustaa minulla ei ollut kestävyyslajeista. Triathlon-harrastukseni alkoi vuonna 2017, kun suoritin ensimmäisen triathlonin Vanajanlinnassa sprinttimatkalla. Laji vei heti mennessään, vaikka juoksusta en vielä tuolloin tykännytkään.
Triathlon lajina tarjosi aloittelevalle monia haasteita, jotka motivoivat tavoitteellisempaan harjoitteluun. Yhtenä haaveena lajista kiinnostuttuani oli myös täysmatka, jonka suorittaminen motivoi omaa harjoitteluani useamman vuoden ajan. Ensimmäisen täysmatkan suoritin vuonna 2020 Tallinnassa aikaan 10:46, ja tähän päivään mennessä täysmatkoja on kertynyt jo kuusi. Ennätykseni, 9:48, on viime vuodelta Tallinnasta, jossa alitin monen vuoden haaveena olleen 10 tunnin rajan. Myös puolimatkan ennätykseni, 4:29, on viime vuodelta Turusta. Muina mainintoina harrastuksesta on Heltri Cupin kokonaiskisan voitot vuosilta 2018 ja 2022 sekä kisakokemus Lahden Ironmanin puolimatkan MM-kisoista 2023.
Omat tavoitteet ovat puolimatkalla ja täysmatkalla, joissa tavoitteena on kehittyä ja saavuttaa vähitellen kansallista kärkeä omassa ikäsarjassa. Ehdoton kauden kohokohta tulee olemaan Ironmanin täysmatkan MM-kisat Nizzassa, jonne lähden hakemaan itselle hyvää sijoitusta.
Viime vuosi edustusurheilijana oli antoisaa ja oli kivaa päästä sosiaalisen median kautta kertomaan omasta harjoittelusta, sekä tuoda tätä kautta näkyvyyttä seuran toiminnalle ja lajille. Somettamisen myötä olen toivottavasti myös innostanut ja kannustanut mahdollisimman monia omassa harjoittelussa sekä antanut ideoita harrastaa tätä upeaa lajia.
Parasta edustusurheilijavuodessa oli ehdottomasti kaikki ne positiiviset kommentit ja tsempit, joita niin monelta sain pitkin vuotta. Ne antoivat mielettömästi voimia omien tavoitteiden saavuttamiseen.
Minulle lajissa on pohjimmiltaan kyse itsensä kehittämisestä, itsensä ylittämisestä ja omien päämäärien tavoittelusta. On aina hienoa kuulla harrastajilta tähän liittyviä erilaisia tarinoita ja kokemuksia. Oli tavoitteet ja lähtökohdat sitten minkälaisia tahansa, saa niistä myös itse motivaatiota omaan tekemiseen. Yksi erinomainen paikka kokemuksien ja ajatusten vaihtamiseen onkin Heltrin ohjatut harjoitukset, joissa pääsee samanhenkisten treenikavereiden ja valmentajien kanssa vaihtamaan ajatuksia harjoittelusta ja harrastamisesta. Saattaa sieltä löytyä ystävyyssuhteitakin, joiden kanssa harrastaa ja kokea upeita muistoja. Suosittelen kokeilemaan!
Moikataan lenkillä ja nähdään treeneissä! -Karri
Ella Toimela (s. 1998)
Olen 26-vuotias triathloniin hurahtanut kilpailuhenkinen harrastaja. Olen harrastanut triathlonia aika lailla tarkalleen kaksi vuotta. Ilmoittauduin Annen vetämään triathlonin alakouluun kevätkaudella 2023. En ihan tarkkaan edes ole varma mistä keksin, että triathlon voisi olla oma laji. Olin innostunut juoksusta noin vuosi aikaisemmin ja juossut yhden maratonin. Samoin tykkäsin käydä itsekseni uimassa, vaikka lajitaustaa ei ollut ja tekniikkakin oli korkeintaan ”sinnepäin” vaparia. Naiivina taisin ajatella, että eihän se pyöräily kovin vaikeaa voi olla, ja ilmoittauduin mukaan. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että pyöräily on kuitenkin itselle se lajeista haastavin.
Urheilua on harrastanut suhteellisen monipuolisesti ja olen aina tykännyt treenata, mutta kestävyyslajit ovat uudempi valtaus. Nuoruuteni olen tanssinut eri lajeja, melko paljon balettia. Sieltä opitun kehonhallinnan olen huomannut auttavan huomattavasti lajissa kuin lajissa, etenkin uinnissa. Olen myös harrastanut muutaman vuoden crossfittiä.
Triathlonkisoja ei ole vielä kertynyt pitkäksi listaksi asti, mutta olen käynyt ahkerasti HelTri Cup -kisoissa. Viime kausi oli ensimmäinen kokonainen triathlonkauteni, joka huipentui elämäni ensimmäiseen puolimatkan kisaan Turussa, ja ylsin ikäsarjani toiseksi. Puolimatka tuntuukin omaan kroppaani sopivimmalta matkalta, ja ajatuksena on jatkaa sen parissa.
Nautin lajissa suuresti ihan vain arjen treenaamisesta ja treenikavereiden näkemisestä. On ihana tunne, kun kroppa on väsynyt harjoittelusta ja ruoka maittaa. Uinnin, pyöräilyn ja juoksun lisäksi rakastan hiihtää. Kevään kalenterissa on myös muutamat hiihtokilpailutkin merkittynä.
Luonteeltani olen melko kilpailuhenkinen ja jos lappu on rinnassa, mennään niin lujaa kuin lähtee. Viime kauden aikana huomasin, että saumaa on taistella ihan hyvistäkin ajoista ja ikäryhmän kärkisijoista, joka tietenkin on omiaan lisäämään motivaatiota treenaamiseen. – Ella
