Helsinki Triathlonin edustusurheilijoista nuorin on tänä vuonna 22 v. täyttänyt Rasmus Hellman. Rasmuksen kisakausi sujui hieman vaihtelevissa merkeissä. Vaikka kisakauteen liittyy yksi iso pettymys, niin kokonaisuudessaan nuoren triathlonistin kesä ja kisakausi sujuivat hyvin. Kisakausi oli hyvin opettavainen. Kehittymistä edelliseen kauteen verrattuna tapahtui rutkasti ja se jos mikä innostaa Rasmusta harjoittelemaan kovasti jatkossakin. Rasmus kertoo kesän kisoistaan seuraavasti:
Kisakausi -25 ei mennyt tuloksellisesti täydellisesti, mutta tulipahan taas lisää kokemusta ja muutama oppi jatkoa ajatellen.
Kisakausi alkoi HelTri Cupin osakilpailuissa, sekä HCRD puolimaratonilla. HCRD puolikas oli minulle ensimmäinen kisa mihin olin asettanut tavoitteen: alle 90min. Jalka tuntui kevyeltä ensimmäiset 15 km, jonka jälkeen alkoi tuntumaan, että tulee olemaan taistelua päästä alle tavoitteen. Valitettavasti reittimestari oli päättänyt laittaa mäkiä reitin loppuun, ja jalka ei enää riittänyt kunnon loppukiriin. Pääsin maaliin ajassa 90 minuuttia 11 sekuntia. Vaikka jäin niukasti tavoitteajasta, niin olen kuitenkin tosi tyytyväinen omaan suoritukseen.
HCRD:n jälkeen vuorossa oli Vantaan perusmatka. En ollut asettanut kisalle mitään tavoitteita ja lähdin kisaan rennoin mielin. Uinti kulki yllättävän hyvin ja lähdin hyvillä fiiliksillä T1 pyöräosuudelle. Pyörässä oli ajatuksena ajaa puolimatkan tehoilla ja keskittyä hiilareiden tankkaamiseen. Sain pidettyä tehot tavoitteessa ja tuntui että pyöräosuuden edetessä jalat tuntuivat vain paremmalta. T2 lähdettäessä olin edelleen hyvillä fiiliksillä ja juoksussa oli tarkoitus mennä kovempaa kuin puolimatka vauhtia. Jo ensimmäisten kilometrien jälkeen tunsin, että ei löydy lisää vauhtia juoksuun, joten sekin toimi myös puolimatka ”treeninä”. Maalissa olin tyytyväinen, että sain suoritettua ehjän kisan ja lähdin hyvillä mielin treenijaksoon ennen kesän pääkisoja.
Pitkältä tuntuneen treenijakson jälkeen oli vuorossa Joroisten puolikas, jossa tarkoituksenani oli vetää uinti ja pyörä kovaa ja vähän säästellä juoksussa, että ehtisin palautua hyvin ennen tulevaa Turun kilpailua. Uinti kulki hyvin ensimmäiset 400m, jonka jälkeen aloin voida pahoin ja minua oksetti koko lopun uinnin. Kun vihdoin pääsin kuivalle maalle karsean uinnin jälkeen, ehdin jo ajatella, että kyllä tämä tästä. Pyöräosuudelle lähtiessäni huomasin, että sykevyö ei yhdistänyt pyörätietokoneeseen, joten piti ajaa pelkillä tehoilla. Lisäharmia tuli kuitenkin vielä siitä, että pyörän tehomittari ei toimintu ja se näytti mitä sattui. Eli käytännössä ajoin koko kisan pelkällä tunteella. Ja niin kuin arvata saattaa, että kisahuuma vei mukanaan ja tuli painettua aivan liian kovaa pyörällä. T2 tultaessa olin käytännössä jo aika loppu, ja väsymyksen lisäksi ylimääräistä rasitusta tuotti se, että aurinko porotti todella kuumasti koko päivän. Tiesin pyöräosuuden jälkeen, että juoksu tulee olemaan pelkkää selviytymistä. Kaksi ensimmäistä kierrosta oli aivan kauheaa löntystelyä, mutta onneksi olo parani kahteen viimeiseen kierrokseen. Maaliin päästessäni olin vain tyytyväinen siitä, että kisa oli vihdoin ohitse.
Viimeisempänä muttei vähäisempänä vuorossa oli Turun puolimatkan kilpailu ja se oli minulle kesän pääkisa. Olin palautunut hyvin Joroisen kisasta ja olin innoissani, että pääsen taas uudelleen kisaamaan. Valitettavasti kuitenkin sairastuin juuri kisaa edeltävänä yönä enkä päässyt starttaamaan Turun kilpailussa ollenkaan. Tuli siis koettua iso pettymys, kun en ollut iskussa juuri sinä yhtenä päivänä vuodesta, kun oli suunniteltu kauden pääkisa.
Olen tosi tyytyväinen omaan kehitykseen kauden aikana siitä huolimatta, että omat kisat eivät menneet tuloksellisesti aivan nappiin.
Syksy on lähtenyt hieman eri merkeissä käyntiin, sillä olen tällä hetkellä opiskelijavaihdossa Skotlannissa ja olen päässyt totuttelemaan uudenlaiseen ja erilaiseen arkeen ja asuinympäristöön. Treenaaminen kuitenkin jatkuu ja ensi kesän pääkisaksi olen valinnut itselleni Tallinnan Ironman -kilpailun.
Tsemppiä kaikille syksyyn!
-Rasmus
