Edustusurheilija Tuomas Tikkanen raportoi kuluneesta kisakaudesta seuraavasti:
Toisilla kausi on jo ohi, mutta joillakin (pää)kisa on vielä edessä (hurjasti onnea Tallinnan kisaajat ja muut!). Viimeistään pölyn laskeuduttua muistuu mieleen, että olipahan ihmeellinen kausi! Tässä kuitenkin jo yhteenveto omasta kisakaudestani:
Koronaa ja virtuaalikisaa
Tikulla silmään joka näitä asioita muistelee, mutta maalis-/huhtikuussa maailma näytti kovin erilaiselta kuin nyt (peukut ja varpaat ristiin, ettei loppuvuodesta ole edessä vastaavaa). Ei uimahallia, ei sisäjuoksurataa, ei spinningiä, ei kuntosalia…
Ennätin ennen pandemiaa käydä maaliskuun alussa (7.3.) Espanjan Punta Umbriassa kokeilemassa vauhtia EM-sprinttiduathlonissa. Oli kovaa. Jatkossa juoksun tavoitevauhdiksi alle (eikä päälle) 3.20 min/km. Kannattaa myös olla tarkkana siitä mihin lähtökarsinaan tulee ohjatuksi, jottei tule hylsyä.
Seuraava koitos oli kautta aikojen ensimmäinen Ironman VR -virtuaalikilpailu (3.-5.4.), juoksua, pyöräilyä ja juoksua. Juoksut sai (piti) tehdä haluamallaan tavalla, mutta pyöräilyyn oli tarjolla ammattilaisten vetämät miesten ja naisten lähdöt Rouvy-alustalla ja traineria polkien. Ensin mainitusta (https://www.youtube.com/watch?v=o_rIVcMhttU) irtosi 5. sija heti ammattilaisten jälkeen!
HelTri Cup pelastaa toukokuun
Vaikka kaikki muut tapahtumat peruttaisiin, HelTri Cup järjestyy aina (tavalla tai toisella). Uusi, loistava HelTri-kisa-asu päälle ja menoksi. Solomaastojuoksu (7.5.) ja tempo (28.5.) pitivät yllä toivoa kisakauden toteutumisesta. ”Virtuaali-HCR” (16.5.) tuli myös juostua.
Uimaan ja ”oikeisiin” kisoihin
Noin kolmen kuukauden uintitauon jälkeen toukokuun lopussa oli korkea aika palauttaa mieleen mitä siellä altaassa pitäisi tehdä. Ei hetkeäkään liian aikaisin, sillä kesäkuussa koittivat myös ”oikeat” kisat, ensin HelTriCupin rykäsy (6.6.) ja sitten Lahti Triathlonin sprintti (14.6.). Uinti haki vielä uomiansa, mutta pyöräilyn ja juoksun watit ja vauhdit olivat oikealla hehtaarilla.
Ensin ne pitkä(t) matka(t)…
Sen ei pitänyt mennä niin, mutta kauden pisin matka koitti jo Sääksen puolikkaalla (5.7.), jota edelsi ”verrailu” mainiossa HelTri Cupin avovesiuinnissa (2.7.). Hopeaa Sääksestä monen, monen seurakaverin tukemana (tuntui melkein HelTriläisten kotikisalta)!
Ja sitten ne lyhyet…
Elokuussa oli vielä tarjolla kolme kappaletta SM-mitaleita (ikäkausisarjasta). Ensin Vantaalta sprintistä (15.8.), sitten Vierumäeltä neljännesmatkalta (22.8.) ja lopuksi Tikkakoskelta duathlon-sprintistä (29.8.). Vain viimeksi mainitusta tarttui jotain mukaankin (SM-ikäkausipronssi), mutta sellaista se urheilu on (välillä antaa, välillä ottaa). Päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin kiitollisuus siitä, että pääsi ylipäätänsä kisaamaan.
Tästä eteenpäin ja ylöspäin! Harjoittelu ensi kautta varten on jo käynnissä ja silloin pistetään paremmaksi! Nähdään treeneissä!
