Leo Stranius on ekologisen elämän edelläkävijä, ilmastoaktivisti ja kahden lapsen isä Käpylästä. Leo on aktiivinen triathlonharrastaja seurassamme ja hän on tutkinut triathlonharrastuksesta syntyvää hiilijalanjälkeä.
Julkaisemme nyt seuran blogissa Leon mielenkiintoisen kirjoituksen triathlonharrastuksen hiilijalanjäljestä. Kirjoituksessa on muutamia vinkkejä, mitä jokainen triathlonharrastaja voi huomioida omassa arjessaan.
Triathlonharrastuksen hiilijalanjälki
Kestävyysliikunnan terveyshyödyt ovat kiistattomat, mutta niiden ilmastohyötyjä tai päästöjä pohditaan ehkä harvemmin. Ilmastokriisi ja luontokato sekä luonnonvarojen ylikulutus ovat kuitenkin tämän sukupolven suurimpia haasteita. Kuolleella planeetalla ei ole hyvinvointia tai triathlon-kisoja.
Monelle triathlon-harrastajalle ilmastokriisi saattaa ensimmäisenä konkretisoitua siten, että treeni- tai kisaolosuhteet alkavat käydä eri puolilla maailmaa ajoittain hankaliksi. Pahimmillaan erilaiset äärimmäiset sääolot saattavat aiheuttaa kilpailuiden peruuntumisen. Suurin osa meistä varmasti haluaa edistää vastuullista ja ilmastoystävällistä harrastamista.
Olen harrastanut triathlonia aktiivisesti useamman vuoden ja minua on pitkään vaivannut harrastukseni päästöt. On turha voivotella uusien varusteiden luonnonvarojen kulutusta tai kisamatkojen päästöjä, jos ei ensin tunnista suuruusluokkia ja niitä asioita, joista päästöjä kertyy eniten.
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.
Mihin tämä vertautuu? Noin 700 kgCO2e päästöt vastaavat noin 5000 kilometriä ja 6,7 tonnin päästöt lähes 50 000 kilometrin ajoa fossiiliautolla. Suomalaisten keskimääräiset päästöt ovat noin 10 tonnia ja kestävä taso, johon meidän pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja edelleen noin 0,7 tonnia vuoteen 2050 mennessä. Ero siinä miten triathlonia harrastaa, voi siis helposti vastata keskimääräisen suomalaisen koko vuoden kaikkia päästöjä.
Samalla kannattaa kuitenkin muistaa, että liikuntaan 10-20 tuntia viikossa käyttävä aktiiviharrastaja jättää todennäköisesti aika paljon muuta ilmastoa kuormittavaa hankkimatta tai tekemättä. Esimerkiksi lomamatkat korvautuvat harjoitusleireillä tai kisamatkoilla ja rahat käytetään paljon päästöjä aiheuttavien tavaroiden sijaan kestävyysliikuntaa ja terveyttä edistäviin harjoitusvälineisiin. Toki paineita on toiseenkin suuntaan. Monilla saattaa olla esimerkiksi houkutus hankkia enemmän asuinnelijöitä, jotta kaikki treenikamat ja pyörät mahtuvat sisälle.
Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisten harjoitusleirien ja kilpailujen matkoista sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista.
Mihin triathlonharrastajan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota?
- Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.
- Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.
- Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).
- Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.
- Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.
Laskelma mistä hiilijalanjälki syntyy:
Olen arvioinut oman triathlon-harrastuksen päästöjä varustehankintojen, harjoittelun sekä harjoitusleirien ja kilpailujen näkökulmasta. Samalla pohdin mitä päästöt voisivat olla ”tyypillisen” aktiiviharrastajan toimesta. Lopuksi on listattu tärkeimmät suositukset siitä mitä jokaisen triathlon-harrastajan kannattaisi huomioida minimoidakseen omat päästönsä.Kuten laskelmasta voi hyvin havaita, kannattaa triathlon-harrastuksessa kiinnittää esimerkiksi varusteiden sijaan enemmän huomiota siihen mihin kilpailuihin tai leireille osallistuu, miten hoitaa ruokapuolen eli lisäenergian tarpeen ja miten kulkee treeneihin.
Käytännössä kannattaa osallistua lähialueen kilpailuihin, tapahtumiin ja harjoitusleireille, kuten HelTrin omaan HelTri Cupiin sekä esimerkiksi kotimaan tapahtumiin. Ulkomaisista tapahtumista taas Tallinnan Ironman on selvästi ilmastoystävällisin valinta, koska sinne ei tarvitse lentää. Lisäksi kannattaa noudattaa kasvispohjaista ruokavaliota ja kulkea treeneihin fillarilla, joukkoliikenteellä tai kimppakyydeillä fossiiliauton sijaan.
Entäs terveyshyödyt? Voisiko paremmassa kunnossa oleminen ja vähempi sairastelu kuormittaa vähemmän terveydenhuoltojärjestelmää ja sitä kautta tuoda merkittäviä ilmastohyötyjä. Tätä on vaikea arvioida, mutta yritetään kuitenkin.
Eri arvioissa koko terveydenhuollon päästöt ovat tyypillisesti noin 5 % koko valtion päästöistä. Suomessa käytännössä siis noin 3-4 miljoonaa tonnia CO2e. Karkeasti siis noin 0,6 tonnia vuodessa henkilöä kohti. Eli vaikka ei käyttäisi lainkaan terveydenhuoltojärjestelmää, ei säästöpotentiaali ole paljon yli tonnia vuodessa. Lisäksi pitää tietysti huomioida, että aktiiviharrastajilla/kilpailijoilla on todennäköisesti muuta väestöä useammin erilaisia loukkaantumisia, jotka vaativat välillä aika vaativaakin ja päästöintensiivistä erikoissairaanhoitoa.
Tässä tarkempi laskelma avattu:
- Varusteet: 108 kgCO2e/vuosi (yhteensä hankinnat 430 kgCO2e)
-Juoksukengät: 10,8 kgCO2 (Asics Gel-Nimbus, valmistajan ilmoitus)
-Polkupyörä: 75 – 140 kgCO2e (täyshiilikuituinen TT-pyörä todennäköisesti enemmän, mutta itsellä on vain tavallinen maantiepyörä)
-Harjoitusvastus/älytraineri (sisäpyöräilyyn): 95 kgCO2e
-Märkäpuku: 76,82 kgCO2e (lähde: https://www.carbonfact.com/carbon-footprint/wetsuits)
-Urheilukello (Garmin Forerunner 965) ja pyörän ajotietokone (Garmin Edge 840): 50 kgCO2e + 50 kgCO2e
-Muut välineet: 20 kgCO2e (mm. räpylät, lättärit, uimalasit)
-Urheiluvaatteet: 20 kgCO2e (mm. triathlonasu, juoksusortsit, pyöräilyhousut)
(Yllä on listattu vain niitä varusteita, joita olen hankkinut erikseen triathlonia varten. Käytän juoksupaitoja, juoksusukkia, juoksutakkia, hanskoja, pipoja ym. vaatteita arkivaatteina, joten niitä en ole tähän erikseen laskenut.)
Lisäksi kaikki muut varusteet paitsi juoksukengät kestävät useamman vuoden. Eli vuositasolla voi arvioida, että päästöjä varustehankinnoista tulee esimerkiksi neljälle vuodelle jaettuna 108 kgCO2e/vuosi. Toki näistä harjoitusvastus, märkäpuku ja pyörä kestävät paljon pidempään (minulla on esim. ollut sama maantiepyörä 10 vuotta), mutta toisaalta esim. joitain välineitä (uimalasit, uikkarit, pyöräilyhousut sekä mahdollisesti urheilukello ja ajotietokone) täytyy uusia useammin kuin kerran neljässä vuodessa.
- Harjoittelu: 607,5 kgCO2e
-Energiankulutus: 365 kgCO2e
Chat GPT arvioi, että vegaaniruuan päästöt kulutettua kcal kohti ovat noin 0,5-1,5 gCO2e. Sekaruokavaliolla päästöt olisivat pahimmillaan viisinkertaiset eli 2,5-5 gCO2e/kcal.
Oma kulutukseni harjoittelun myötä on ollut viime vuosina keskimäärin 1500 kcal päivässä enemmän kuin lepoaineenvaihdunta. Tästä ehkä noin 1000 kcal päivässä voi laittaa harjoittelun piikkiin tavalla tai toisella ja loput hyötyliikuntaan (tai liikuntasuosituksen mukaiseen liikuntaan) joka tapahtuisi joka tapauksessa.
Käytännössä siis noin 1000 gCO2e päästöt päivässä tarkoittavat 365 kgCO2e päästöjä vuodessa. Sekaruokavaliolla vastaavat päästöt olisivat peräti 1369 kgCO2e.
-Kulkeminen harjoituksiin: 40 kgCO2e
Käytännössä olen kulkenut kaikkiin harjoituksiin ympäri vuoden pyörällä eli sen osalta päästöt ovat nolla tai tulevat huomioiduksi tuossa edellisessä kohdassa energiankulutuksen yhteydessä. Käyn tyypillisen viikon aikana kuutena eri päivänä ohjatuissa treeneissä. Mikäli kulkisin nämä matkat autoilla (136 gCO2e/km), tulisi tuosta matkaa itselleni noin 50 ylimääräistä kilometriä viikossa. Vuodessa tämä tarkoittaisi noin 353,60 kgCO2e lisäpäästöjä. Kannattaa kuitenkin huomata, että usein harjoituksiin kuljetaan myös kimppakyydillä, jonka voi arvioida olevan lähes päästötöntä, koska yksi lisäkyytiläinen autossa aiheuttaa vain noin 1 gCO2e lisäpäästöt/km/henkilö.
Lisäksi olen osallistunut viimeisen vuoden aikana yhdelle viikonlopun harjoitusleirille Pajulahdessa. Sinne matkustin junalla ja pyörällä eli lisäpäästöjä ei tullut. Majoittumisen osalta päästöt olivat noin 20 kgCO2e/yö eli yhteensä 40 kgCO2e.
Mikäli osallistuisin lisäksi tarjolla oleviin kahteen ulkomaan leiriin (2 x noin viikko Etelä-Euroopassa), aiheuttaisi lennot esim. Las Palmasiin 1785 kgCO2e päästöt eli yhteensä 3570 kgCO2e päästöt. Lisäksi 10 hotelliyötä kasvattaisi noita päästöjä 200 kgCO2e.
-Harjoitustilat: 207,5 kgCO2e
Lisäksi käyn paljon uimassa uimahallissa. ChatGPT arvioi, että tunti uimahallissa uintia aiheuttaa noin 1,5 kgCO2e päästöt (lämmitys, vesi, ilmanvaihto, valaistus, suihku, sauna jne.). Itse olen käynyt uimassa noin 110 tuntia vuodessa eli tästä tulisi silloin noin 165 kgCO2e päästöt.
Lisäksi olen käynyt 1-2 kertaa viikossa fysiikkatreenissä Urheassa. Käyntikerran päästöksi voi arvioida noin 0,5 kgCO2e/tunti (tilan lämmitys/viilennys, valaistus, ilmanvaihto jne.). Tästä voidaan laskea vielä noin 37,5 kgCO2e päästöt.
Juoksu ja pyöräily ovat talvikaudella olleet osittain myös sisätiloissa. Spinning-harjoitukset olen kuitenkin tehnyt talvella kotona ja tämä on oikeastaan vähentänyt asunnon lämmitystarvetta, koska tuotan treenin aikana niin paljon kehon lämpöä asuntoon. Juoksuharjoituksista voi arvioida tuntia kohden ehkä vastaavat päästöt kuin kuntosalilta eikä niitä ole ollut kovin monta. Arvoidaan, että vuodessa noin 10 sisäjuoksuharjoitusta eli 5 kgCO2e lisäpäästöt siitä.
Kilpailut: 0 kgCO2e
Itse en ole ilmasto- ja ajankäyttösyistä osallistunut yhteenkään kilpailuun tai tapahtumaan. Suurimmalle osalle harrastajia (ainakin silloin kun puhutaan seuran valmennuksen piirissä olevista henkilöistä) kilpailuihin osallistuminen on kuitenkin se kaikkein tärkein ja eniten motivoiva tekijä.
Osa harrastajista osallistuu HelTri Cupin lisäksi vain yhteen kilpailuun vuodessa ja osa kiertää pitkin maailmaa kisasta toiseen. Jos pohdin Helsinki Triathlon seuran täydenmatkan valmennusryhmässä olevia harjoituskavereitani, niin arvioisin, että siellä osallistutaan keskimäärin kahteen kotimaan tapahtumaan (joihin matkustetaan tyypillisesti autolla (136 gCO2e/km) ja yövytään muutama yö hotellissa (20 kgCO2e/yö)) sekä yhteen Pohjoismaissa tai Euroopassa olevaan kilpailuun (johon matkustetaan tyypillisesti lentokoneella ja yövytään hotellissa kolme yötä.
Esimerkiksi edestakainen lento Helsingistä Kööpenhaminaan aiheuttaa 418 kgCO2e päästöt ja laivamatka Tallinnaan vain 12 kgCO2e päästöt. Edelleen Keski-Eurooppaan lentäminen aiheuttaa noin 800 kgCO2e ja Etelä-Eurooppaan noin 1000 kgCO2 päästöt. Jos siis pitää valita tarjolla olevista täydenmatkan kilpailuista joku, kannattaa ehdottomasta osallistua Tallinnan kilpailuun.
Jos siis osallistut Helsingistä Joroisten puolimatkan kisaan (matka 2 x 300 km) ja Turun puolimatkan kisaan (matka 2 x 170 km) ajaen paikalle autolla (yhteensä 940 km) sekä Kööpenhaminan täysmatkan kilpailuun kulkien paikalle lentokoneella, ovat näiden päästöt yhteensä 127,84 kgCO2e + 418 kgCO2e = 545,84 kgCO2e. Lisäksi, jos yövyt hotellissa noiden kolmen tapahtuman yhteydessä esimerkiksi viisi yötä, tulee päästöjä lisää vielä 100 kgCO2.
Lisäksi voidaan arvioida, että varsinaisen tapahtuman hiilijalanjälki (ilman matkoja) henkilöä kohti on joitakin kymmeniä kiloja per osallistuja (tilat ja teltat, liikenteenohjaus, wc:t, palvelut jne.) eli esimerkiksi kolmeen tapahtumaan osallistuminen lisää päästöjä vielä noin 60 kgCO2e per vuosi.
***
Yhteensä omat triathlon-harrastukseni päästöt ovat siis noin 715,5 kgCO2e/vuosi. Tyypillisen triathlon-harrastajan päästöt tämän laskelman mukaan voisi olla suunnilleen seuraavat:
-Varusteet: 200 kgCO2e
-Harjoittelun energiankulutus: 1369 kgCO2
-Kulkeminen harjoituksiin ja harjoitusleireille: 4164 kgCO2e
-Harjoitustilat 208 kgCO2e
-Kilpailut (Kööpenhamina, Joroinen ja Turku): 706 kgCO2e
Yhteensä: 6647 kgCO2.
– Leo Stranius
