Helsinki Triathlonissa on kuusi edustusurheilijaa kaudella 2025. Syksyn aikana julkaisemme seuran blogissa edareiden kesä&kisaraporttia.
Ella Toimela kertoo kesän olleen kaikkea muuta kuin se, mitä hän oli alun perin oli ajatellut. Onneksi kokonaisuutta ajatellen Ellan kesä oli kuitenkin hieno ja hän sai nauttia urheilusta ilman kilpailupaineita. Suunnitelmat kisoihin valmistautumisesta ja osallistumisesta oli pakko hylätä jo alkukeväällä pitkäkestoisen ja hankalan sairastelujakson vuoksi:
Kesä 2025 ei ollut minulle mikään elämäni kisakesä. Jätin tarkoituksella ilmoittautumatta mihinkään ”isoihin” kilpailuihin, koska alkuvuoden treenaaminen oli ollut käytännössä nollissa. Lisäksi olen sen verran kilpailuhenkinen, etten nähnyt järkeä ilmoittautua kilpailuihin vain suorittaakseni omasta mielestäni surkean ajan.
Alkukesään kuului vielä jonkun verran sairasteluja, mutta osallistuin kuitenkin Vantaa Triathlonin SM-viestiin. Kisassa tuli vedettyä oman kesän ensimmäinen avovesiuinti, mutta onnekseni matkat ovat supersprintissä tosi lyhyet. Muuten tavoitteenani oli kesällä vain nauttia urheilusta ja vetää muutama hieman pidempi pyörälenkki, koska olin ilmoittautunut Saimaa Cycle Tourille heinäkuun puolessa välissä pyöräilemään 300 km. Hienosti sainkin flunssan heti kun kesäloma alkoi, ja sitä parantelin pari viikkoa. Ehdin nipin napin parantua Saimaalle, jossa poljin Nosht-porukassa. Se olikin minulle rankka reissu, kokonaisaika meillä oli 9 h 18 min, eli tämä sisälsi tauot. En kevättalvella polkenut ollenkaan trainerilla ja kesän kokonaiskilometrit olivat ennen rypistystä 600 kilometrin hujakoilla. Noshtin poppoo oli myös varsin kovatasoinen ja 300 km 34,5 km/h keskivauhdilla tuntui pahalta, etenkin kun kunto oli mitä oli. Noh, siitäkin selvittiin mutta vannoin itselleni, että en enää lähde mukaan tuohon vauhtiin ellen ole paremmassa kunnossa. Sen verran tuskaa oli koko matka. Keskisykekin huiteli tauot mukaan luettuna reippaasti VK2:n puolella, eli tiukoilla oltiin reilu 9 h ajan.
Loppukesästä pääsin taas urheilun syrjään kiinni ja etenkin suosikkilajini, eli juoksun pariin. Syksykin on alkanut rullaamaan kivasti ja olen taas pystynyt vetämään normaaleja n. 12-tuntisia treeniviikkoja. Sinänsä kuvio on vähän muuttunut, että poikaystäväni on alkanut valmentamaan minua. Hän on taustaltaan maastohiihtäjä, mutta vaikka lajikohtaista ymmärrystä ei välttämättä ole, on hänellä vankka pohja kestävyysurheilusta. Etuna on tietenkin se, että kotoa löytyy joku, joka osaa katsoa treenien järkevän rakentamisen ja jaksottamisen suhteen, sekä apua kuorman hallintaan.
Nyt tavoitteena on nauttia treenaamisesta ja kunnon kohoamisesta (kunto onneksi nousee vauhdilla, sillä se pääsi puolessa vuodessa melko matalaksi). Joulukuussa olen ilmoittautunut Malagan maratonille, eli syksyllä tavoitteena myös juosta paljon.
Reipasta treenisyksyä kaikille! -Ella
