Edustusurheilijoidemme kisakausi on päättynyt ja julkaisemme tässä blogissa Aavan, Laurin, Tytin ja Markun mietteitä ja tunnelmia kesäkauden kilpailuista. Kauden päättymisen jälkeen on hyvä miettiä, miten rakentaa seuraavaa harjoituskautta. Edustusurheilijamme kertovat myös tulevasta harjoittelustaan.
Markku Poikolainen:
Kesä on kääntynyt syksyksi ja on taas se aika vuodesta, kun AG-triatlonisti piirtelee suuntaviivoja ensi kauden osalta. Itsellä uusi kausi on jo käynnistynyt ja tuonut mukanaan myös uusia kuvioita. Tällä hetkellä myös hyvää mieltä tuo se, että olen saanut aloittaa treenikauden ehjänä. Vuosi sitten näihin samoihin aikoihin suuntaviivat menneelle kaudelle oli jo suunniteltu ja treenit olivat alkaneet kohti THE triathlon-kesää. Olihan omassa kalenterissa kahdet MM-kisat; ensin elokuun lopussa puolimatkan kisa Lahdessa ja lokakuun alussa täysmatka Konalla. Kyseessä oli samalla myös jonkilainen juhlavuosi, olihan ensimmäinen triathlonkisani tehty 10 vuotta aikaisemmin. Aikomus oli olla siis elämäni kunnossa. Enpä siinä vaiheessa vielä arvannut miten vaikea vuodesta tulee.
Se oli kevyt polkujuoksulenkki tutussa metsässä, kun jalka osui sateen kasteleman juurakon päälle. Pieni liukastelu ja taisi se kenkä jäädä jonkin kiinnikin sillä seurauksella, että tunsin pienen vihlaisun polvessa. Jalka ei tuntunut kovin kipeältä alkuun, mutta kipu alkoi lisääntyä ja hakeuduin lääkärille muutamia päiviä myöhemmin. Magneettikuvat paljastivat repeämän sisemmässä kierukassa, mutta sitten astui vakuutusyhtiö kuvioihin. Koska kuvissa näkyi myös kuluman aiheuttama rustovaurio, vakuutusyhtiön tuomio oli, että jatkohoitoa ei korvata koska täydellä varmuudella ei voida sanoa oliko kierukka vaurioitunut kulumasta jo ennen kaatumista. Tämän seurauksen ”hoitona” juoksukielto ja tulehduskipulääkkeet ja 8 viikon kuluttua voisi lähteä uudestaan kokeilemaan juoksua. Ei auttanut juoksukielto vaan kipu tuli heti takaisin, kun kävely muuttui juoksuksi. Ei auttanut muuta kuin hakeutua kipeytyneen polven takia työterveyshuollon kautta uudestaan lääkärille. Siellä sain akuuttia hoitoa kuten nesteen poistoa ja kortisonipistoksen ja lisää juoksukieltoa. Talvi meni juoksun osalta siis juoksukielto-juoksuyritys syklissä. Sanoisin että hieman harmitti maksaa urheilijavakuutusta, jossa lisänä vielä erillinen triathlon-laajennus. Välillä oli vaikea motivoitua uinti- tai pyörätreeniinkään, kun epätietoisuus jalan paranemisesta oli koko ajan läsnä. Kisakausi lähestyi – ja oli itse asiassa jo ihan liian lähellä, jotta saisin polven kuntoon kesän alkuun – kunnes huhtikuun viimeisellä viikolla tein oman ratkaisun. Varasin omakustanteisen lääkäriajan polvispesialistille vappupäivän illalle. Se kannatti, sillä siitä asiat lähtivät rullaamaan. Lääkäri oli sitä mieltä, että polvi pitäisi operoida ja sain uuden lähetteen magneettikuvaukseen. Vakuutusyhtiö tuli uudestaan kuvioihin ja leikkaus suoritettiin kuukautta myöhemmin.
Kisakausi oli jo täydessä vauhdissa kesäkuun toisena viikonloppuna. Vantaalla ratkotaan sprintin SM-mitaleita ja kisataan monissa muissakin sarjoissa. Myös ensimmäiset HelTRI harkkakisat oli pidetty touko-/kesäkuun vaihteessa. Itse liikun vielä viikon keppien varassa, mutta sitten sain alkaakin varaamaan täydellä painolla jalalle. On mennyt 3 viikkoa operaatiosta, kun sain luopua kepeistä ja saan tilalle kuntoutusohjeet, sekä luvan ottaa juoksuaskelia heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Toukokuun lopussa sairastettu influenssa aiheutti sen, että käytännössä 5 viikkoon en tehnyt mitään kehittävää treeniä. Siinä oli lähtökohdat, kun aloitin valmistautumisen kohti Lahden kisoja. Hyvänä uutisena jo viime vuoden puolella oli tullut, että miesten täydenmatkan MM-kisa siirtyy joko Nizzaan 2023 tai Konalle 2024 niiden urheilijoiden osalta, jotka olivat kisoihin paikan jo lunastaneet. Itse valitsin Konan 2024.
Kesäkuu vaihtui heinäkuuhun ja myös samalla alkoi 3 viikon kesäloma. Olin päässyt takaisin kevyiden treenien pariin jo kesäkuun lopulla, niin pyöräilyn kuin uinnin osalta. Nyt seuraavan 3 viikon aikana olisi tarkoitus ottaa myös lyhyitä juoksuja mukaan ohjelmaan. Ensimmäinen lomaviikko oltiin Mallorcalla ja pyöräjalka vahvistui kivasti runsaiden kilometrien ja mäkien ansiosta. Samalla viikolla tuli tehtyä ensimmäinen 1 km juoksulenkki, joka sujui vauhdilla 8min/km. Toinen juoksulenkki pehmeällä alustalla oli jo parempi, mutta ei tuntunut (tai näyttänyt) juoksulta alkuunkaan. Polven ympärillä olevissa lihaksissa ei ollut juoksuvoimaa ja juoksu oli toispuoleista kinkkaamista. Lahden kisaan oli enää 7 viikkoa aikaa, joten ei auttanut mennä kuin päivä ja metri kerrallaan juoksun osalta.
Viikot kuluivat ja valmistautuminen Lahden kisaan oli mennyt heinäkuussa niin hyvin kun vain oli mahdollista. Tein päätöksen Lahteen osallistumisesta kolme viikkoa ennen kisaa, joten oli aika myös lunastaa kilpailulisenssi ja alkaa tekemään myös kisavauhtisia treenejä. Tein noihin aikoihin myös kauden ensimmäisen pyörä-juoksuyhdistelmän ja oli kiva huomata ettei polvessa ollut kipua. Ei edes seuraavana päivänä. Edellinen pyörän päälle tehty juoksu olikin Tahkon IM kisassa n. 12 kk aikaisemmin.
Kisa Lahdessa meni ihan kivasti ja aikalailla niihin spekseihin mitä olin ennen kisaa ajatellutkin. Uinti kisatilanteessa oli hieman kysymysmerkki, mutta se oli kuitenkin ihan hyvää perustekemistä. Ylös vedestä ajassa 35:36 ja sijoitus omassa sarjassa uinnin jälkeen 277/466. Siitä hyvävoimaisena nousu T1:lle ja vaihdon kautta pyörän selkään. Pyörä sujui suunnitelusti ja pystyin pitämään suunniteltua tehoa helposti. Sää oli koleahko ja sateinen mikä sopi itselle tosi hyvin. Varsinkin pyöräosuuden loppupuolella tienvarressa odotti yllättävän monta kisaajaa, joille sää oli ollut liian kylmä ja kylmettyneenä odottivat huoltoauton noutavan heidät. Pyöräosuudella nostin sijoitus reilusti ja olin T2:lle tultaessa noussut sijalle 119/466. Tiesin että juoksuosuudella joudun antamaan noita sijoja takaisin mitä olin fillarissa voittanut. Siitä huolimatta en ollut ajanut ylitehoilla. Viikko ennen kisaa minulta kysyttin kisasuunnitelmia ja sanoin, että jos maaliin pääsen juoksemalla, niin olen tyytyväinen. Arvelin samalla, että pystyisin pitämään edellisvuosien noin IM-vauhtia ja siihen se vauhti asettuikin. Juoksu oli lähtökohtiin nähden hyvä ja aikaa siihen meni 1:50. Maaliin pääsin ajassa 4.58.52 ja se oikeutti omassa sarjassa sijoitukseen 258/466. Pääasia oli kuitenkin, että pääsin nauttimaan kotikisojen MM-huumasta, niin lauantaina katsojana kuin sunnuntaina kilpailijana. Kilpailullisia – tai edes ajallisia – tavoiteita ei näissä karkeloissa ollut.
Vaikka kisakausi oli lyhyt, niin silti minulla ei ollut kiire suunnitellun harjoittelun pariin. Lahden kisan jälkeen olen tehnyt asioita fiilispohjalta ja kehoa kuunnellen. Suunnitelmallisen harjoittelun pariin palasin viikko sitten ja treenit on lähteneet hyvin käyntiin. Polvikin kestää täymäräisen juoksuharjoittelun. Ensi kauden kisakalenterin hahmottelu on myös aloitettu. Täytyy sanoa, että kovasti kisahammasta jo kolottelee. Niin ja ne uudet kuviot… ensi kaudella ensimäistä kertaa ”triathlon-urallani” valmennuksesta vastaa ulkopuolinen valmentaja. Ja vaihtuuhan samalla tuo AG-sarjakin.
Tsemppiä kaikille tulevan kauden harjoitteluun!
