Minä olen
pian 18-vuotias lukiolainen, joka viimeistelee lukion toista vuotta Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa. Olen harrastanut triathlonia noin 2,5 vuotta, eli mun triathlontarinani on vasta ihan alussa. Elämäni on tällä hetkellä pitkälti tasapainottelua treenaamisen, koulun ja muun elämän välillä ja kesällä kuvioihin astuu myös työt Varuste.netin myymälässä. Elämäntapaani on aina tavalla tai toisella kuulunut liikunta, ja siksi triathlon onkin juuri sopiva laji minulle.
Treenaan
aktiivisesti ja säännöllisesti valmentajani Kirsi Päiväniemen johdolla, ja kuulun myös HelTrin uuteen nuorten kilparyhmään. Treenitunteja tulee viikosta riippuen n. 8-12. Pyrin pääsemään kohti tavoitteitani treenaamalla, mutta tekemisessä pysyy silti rento meininki. Motivaation löytäminen treenaamiseen ei kuitenkaan ole koskaan vaikeaa minulle, sillä treenaamisesta on tullut minulle päivittäinen toiminto, jonka avulla saan ajatukset muualle arkipäiväisistä asioista ja stressistä.
Lempitreenini
mitä luultavammin uintitreeni, joka sisältää kymmenen kovaa 100 m vetoa. Ihmettelen itsekin, miksi juuri tämä tuli mulle ensimmäisenä mieleen, mutta kovan uintitreenin jälkeen on aina aivan uskomaton fiilis. Mitään inhokkitreeniä mulla ei oikeastaan ole, eli kaikenlaiset treenit on kivoja!
Lempitreenivaate
on tällä hetkellä uusi tuuliliivi, joka lähti mukaan Mallorcan leirireissulta ja pääsee varmasti kovaan käyttöön täällä Suomessa. Luottotreenivaatteeni on kuitenkin mustat Soc juoksutrikoot, joissa on taskut. Ne ovat kätevät juoksulenkillä.
Parhaat juoksukengät ovat
New Balance Fuelcell TC. Olen täysin rakastunut kyseisiin kenkiin, ja niillä on juostu monia henkilökohtaisia ennätyksiä. Nyt olisi vaikea edes kuvitella, että vaihtaisin juoksukenkäni johonkin toiseen malliin. Juoksu tuntuu niin kevyeltä ja kimmoisalta näillä kengillä.
Hurjin triathlonkokemukseni
kun viime kesänä Vantaan triathlonin SM-sprintin uintiosuudella sain kylmässä Kuusijärvessä kamalan pohjekrampin juuri starttihypyn jälkeen. Kramppi oli niin kova, että minut valtasi paniikki, koska arvelin hukkuvani. En kuitenkaan halunnut keskeyttää ja koko uinti osuus olikin pään sisäistä taistelua paniikkia vastaan, ja oli vain keskityttävä rauhalliseen uintiin ja säännölliseen hengitykseen. Selvisin lopulta uinnista, mutta kramppi kummitteli vielä koko matkan maaliin asti, ja koko suorituksesta jäi huono maku suuhun.
Pohdin usein
sitä, miten hienoa on olla terve ja liikkua. Terveys ja toimiva kroppa on asia, mitä tulisi muistaa arvostaa enemmän, eikä vasta sitten, kun tulee jotain vammoja, tai sairastuu. Olen kevään aikana ollut monta kertaa flunssassa ja olen oppinut arvostamaan terveenä olemista ihan eritavalla. Terveenä oleminen ei ole missään nimessä itsestäänselvyys.
Paras energia treenin aikana tulee
ehdottomasti musiikista. En kuulu niihin, jotka voivat lähteä esimerkiksi lenkille ihan vain omia ajatuksiaan ja linnunlaulua kuunnellen, tai polkea tunnista toiseen trainerilla hämärässä kellarissa pelkän trainerin surinan ympäröimänä. Musiikki tarvitaan aina hyvään treeniin. Parhaiten boostia treeniin antavat artisti Bugzy Malonen kappaleet.
Treenasin viisi vuotta sitten
lentopalloa kolmesti viikossa, eli en ollut vielä siirtynyt kestävyysurheilun pariin. Noihin aikoihin aloittelin myös kuntosalilla käymistä.
Suurin saavutukseni triathlonin saralla on
varmaankin viime kesänä Oittaalla, kun tulin sprintin naisten sarjassa neljänneksi. Itse sijoitus ei tässä niinkään se saavutus ollut, vaan henkilökohtainen ennätysaika, josta olen edelleen todella ylpeä. Sinä päivänä kulki kyllä uskomattoman hyvin!
Seuraava triathlontapahtumani on
mitä luultavammin taas HelTri-cupin Rykäsy Kuusijärvellä, joka on mahtava tilaisuus polkaista kilpailukausi käyntiin. HelTri-cupin kilpailuissa parasta on matalalla kynnyksellä osallistuminen ja iloinen meininki, kun kaikki kannustavat toisiaan. Kesän päätavoite on kilpailla elämäni ensimmäistä kertaa puolimatkalla Turussa.
Hauskinta triathlonissa on
vaihtelevuus treeneissä. Koskaan ei ole tylsää lähteä treenaamaan, sillä treeni on aina erilainen kuin edellisenä päivänä. Konkreettisten tulosten näkeminen tuo myös motivaatiota tekemiseen.
Paras treenikaveri on
joko mun äiti Johanna Aronniemi, joka on mut alun perin lajin pariin innostanut. Käydään äidin kanssa yhdessä etenkin pyöräilemässä kesäisin ja kannustetaan toisiamme kisoissa. Toinen hyvä treenikaveri on Pinja Pylkäs, johon olen tutustunut nuorten kilparyhmässä. Pinjalla on aina hyvä tsemppi päällä treeneissä ja hänen päättäväisyytensä tarttuu myös muhun. Altaassa Pinja on erinomainen kirittäjä!
Terveiset heltriläisille:
Nauttikaa tulevasta triathlonkesästä täysillä, ja hurjasti tsemppiä kaikille tuleviin kisoihin ja haasteisiin!
