Minä olen
Marjo Kekki. Olen 54 vuotias kestävyysliikkuja Itä-Helsingistä. Toimin kotitalouden ja terveystiedon opettajana Aurinkolahden peruskoulussa. Työpäiväni ovat vaihtelevia ja vauhdikkaita. Pidän oppilaistani ja nautin työstäni. Treenit ovat hyvää vastapainoa työlleni.
Treenaan
mielelläni ja motivoituneena. Olen tottunut liikkumaan päivittäin. Treenitunteja tulee vaihtelevasti n. 6-15 h. Nykyään jaksotan treenini: kolme aktiivista viikkoa ja yksi palauttava viikko. Tiukkapipoista treenaajaa minusta ei saa. Kuuntelen kehoani ja muutan ohjelmaa lennosta, omien aikataulujen, sään ja kehon tuntemusten mukaan.
Kestävyysliikunta on minulle lähellä sydäntäni. Mitään erityistä liikunnallista taustaa minulla ei ole. Esimerkiksi vapaauinnin olen opettellut vasta aikuisiällä. Ensimmäisen tri kisani Joroisilla (puolimatka) esimerkiksi uin märkkärillä “rinulilla” koko matkan.
Triatlonin alkutaipaleella osallistuin seuramme aloittelijaryhmiin aktiivisesti. Niissä tutustui samanhenkisiin ihmisiin treenien merkeissä. Lisäksi niissä oppi hahmottamaan triathlon treenin kokonaisuuden ja treeniohjelman rakentamisen. Juoksussa parhaat tekniikkaohjeet olen saanut Tero Knuutilalta. Uintitreeneissä olen käynyt alusta asti Päivi Steffenin ryhmissä. Päiville erityiskiitos, siitä että pysyn pinnalla ja uintini on kehittynyt alkuajoista.
Missään lajissa en ole erityisen nopea. Näin ollen tykkään kisata eniten puolimatkaa ja perusmatkaa. Täyden matkan kisoja olen tehnyt vasta kaksi. Niistä palautuminen kestää kauan. Joten lempimatkani “hitaana” on puolimatka.
Lempitreenini
tällä hetkellä lempitreenini on pyörätreeni lyhyillä vedoilla tai viikonlopun pitkä rauhallinen lenkki. Pyöräilyä olenkin viime vuoden aikana tehnyt enemmän kuin koskaan. Ostettuani minulle sopivan, oikean kokoisen pyörän, niin treenaamiseen on löytynyt ilo.
Aijemmin olen ajellut pyörälenkkini aika lailla mukavuusalueella mennen. Nyt olen ottanut pyörätreeniin mukaan vaihtelua, forcea ja tehokkaita lyhyitä vetoja eri sykealueilla.
Talvella lempitreeniä on hiihto. Se tuo mukavasti vaihtelua treeneihin. Aamulla on hieno lähteä hiihtämään aamuvuoroon, kun latukone on juuri ajanut tuoreen baanan. Toivottavasti ensi talvena olisi taas lunta.
Lempitreenivaate
on täydellisesti istuvat pyöräilyhousut. Pitkillä lenkeillä tämä on erinomaisen tärkää. Peffalleni parhaiten sopii Assoksen housut, jotka istuvat todella hyvin. Ja valkovaseliini on myös todella tärkeä juttu. Ei tule hiertymiä ja pylly kiittää.
p.s
Ja ei vaate, vaan lempivaruste: Canyon Speedmax tri pyöräni, johon olen edelleen niin ihastunut. Oma karamellini! Meillä on hienot menopelit vai mitä Iiris?
Parhaat juoksukengät ovat
Aciksen lenkkarit. Vuosien varrella olen kokeillut monia malleja. Aina kuitenkin palaan samaan Aciksen malliin.
Hurjin triathlonkokemukseni
IM Lahti ja IM Tallinna. Hurjin ikävällä ja hurjin mukavalla tavalla kokemukset löytyvät molemmat viime kesältä
Ikävin trikokemukseni, jonka varmasti muistan lopunikäni, tapahtui Lahden IM kisassa. Odotin kisaa ihan täpinöissäni. Juuri ennen kisaa sain soiton vanhainkodista. 95 vuotias veteraani isäni oli juuri nukkunut pois. Lähdin kuitenkin kisaan, koska isäni olisi niin halunnut minun tekevän. Lähdin kisaan itkettyneenä ja “pökertyneenä”. Uinti meni ihan hyvin. Pyöräilyn alkaessa, noin 10 metriä ajettuani tuli rengasrikko. Minulla on uusi pyörä, johon vielä vaihdettiin uudet renkaat, joten olin “äimän käkenä”. No niinhän siinä kävi, että minun voimillani en saanut GP 5000 rengasta paikoilleen. Loppujen lopuksi avukseni tuli “pelastava enkeli”, joka sanoi: “täällähän on seurakaveri pulassa, laitetaan yhdessä rengas paikoilleen, niin lähdet ajamaan reitin ihan treenilenkkinä”. Kiitos Petteri!
Kisa oli osaltani siinä vaiheessa jo kisattu, kun aikaa tuohon ähellykseen meni yhteensä tunnin verran. Lähdin ajelemaan reittiä itkien. Kannustajat varmaan ajattelivat, että tuo ihan itkee, kun on jäänyt viimeiseksi. Teki mieli huomauttaa, että itken koska isäni on juuri kuollut… Pyöräilyn lopuksi energiat eivät imeytyneet….ripuliksi meni ja jätin kisan kesken. Elämäni eka DNF. Ainiin….kisareissun jälkeen huomasin, että auto oli kolhittu parkkipaikalla….
Samaan kesään mahtui myös hurja onnistuminen. Tallinnassa täyden matkan kisa meni kokonaisuutena suunnitelmien mukaan ja pääsin hyvävoimaisena maaliin. Uinti, pyörä ja juoksu kulkivat niinkuin pitikin. Pyöräosuudella satoi ja tuuli, vaan sekään ei haitannut. Maltoin noudattaa suunniteltuja sykkeitä ja watteja, joten pääsin hyväjalkaisena juoksuun. Seurakaverit kannustivat ja olivat upeasti hengessä mukana. Kiitos Jarkko ja Anniina. Päiville kiitos kisakaveruudesta ja salaisesta aseesta rengasrikon varalle: “paikkavaahtopullosta”. Eveliina ja Tapio huutelivat väliaikoja ja siitä sain voimia pitää juoksuvauhtini tasaisena. Pääsin kolmannelle sijalle ajalla 11,57 h. Toisesta sijasta en jäänyt kuin neljä sekunttia. Kun tavoitteena oli vain päästä hyvävoimaisena maaliin, niin olihan tuo elämäni ensimmäinen podium paikka isosta kisasta aika hurrrrrjaa. Endorfiinihöyryssä otin Konan paikan vastaan! Konan kisa on jo 6.10.2022. Siitä on tulossa varsinainen elämysmatka, joten saapa nähdä miten “ämmän käy”….
Pohdin usein
elämän ihmeellisyyttä. Elämä on kuin vuoristorataa. Välillä ei meinaa pysyä kyydissä mukana, vaan pysyy kuitenkin.
Pohdin usein myös palautumisen merkitystä. Mitä enemmän ikää tulee, sen tärkeämmäksi tulevat lepo ja uni. Omaa kehoa kannattaa kuunnella ja treenata sen mukaan.
Juuri eilen pohdin uidessani, että hauskinta triathlonissa on kuitenkin lopulta itse treenaaminen, ei kisaaminen. Kuten seurakaverini Terho totesi taannoin: “kisapäivä on sadonkorjuujuhla”. Sadonkorjuujuhlia on harvoin, arjen treenaamista taas on osa elämäntapaa.
Paras energia treenin aikana tulee
Auringonpaisteesta, myötätuulesta, pullakahvitauosta ja kivasta treeniseurasta
Treenasin viisi vuotta sitten
Ihan vain fiilispohjalla omaksi ilokseni tehden vähän kaikenlaista liikuntaa. Enimmäkseen juoksentelin ja kävin joskus juoksutapahtumissa sekä pienissä tri tapahtumissa.
Suurin saavutukseni triathlonin saralla on
Ensimmäinen täysmatkani Tallinnana IM kisassa kolme vuotta sitten. Täydenmatkan kisa on ollut unelmani ja siitä selviäminen tuntui aivan uskomattoman hienolta. Marja-Liisan kanssa tehtiin tuolloin unelmasta totta! Nyt uutena unelmana on Konasta selviäminen hengissä maaliin asti.
Seuraava triathlontapahtumani on
Havaji Kona täysmatkan maailmanmestaruuskilpailu….hih….ihan hihittää ja “vähän” hirvittää.
Hauskinta triathlonissa on
Treenaamisen monipuolisuus ja vaihtelu. Triathlon sopii minulle tällä hetkellä täydellisesti. Nautin vedessä olemisesta, pyöräilystä on tullut intohimoni ja juoksu on minulle “kuin kotiin olisi tullut”.
Paras treenikaveri on
Oma kulta, Tapio. Parasta on suunnitella yhdessä treenejä, reittejä ja matkoja. Ja tietenkin oma muru, Janka… Meidän lenkkimme ovat kokonaisvaltaisesti hyvinvointia tukevia sessioita.
Nautin myös omista treeneistä ihan itsekseni. Kun työpäivän on sosiaalisten suhteiden täyttämä, niin oma rauha itsekseen treenaten on rentouttavaa.
Terveiset heltriläisille:
Triathlon on yhteisöllinen laji. Olen viime aikoina saanut huomata, että triathlonistit auttavat, tukevat ja kannustavat toisiaan. Esimerkiksi kun Konalta ei meinannut yösijaa löytyä, niin monta ystävällistä auttajaa vinkkasi majapaikkaa ja nyt on katto pään päällä Konalla. Kiitos Matleena ja Jari!
Nähdään uimahallissa, meressä, järvissä, lenkkipolulla ja maanteillä. Pidetään treenaaminen ilon puolella. Tsemppiä ja voimia kaikille arkeen ja tuleviin sadonkorjuujuhliin! Meillä on upea seura, jossa on aivan uskomattoman kivoja treenikavereita!
p.s
Kiitos jo etukäteen Heidille ja Hannulle hunajasta!
