Helsinki Triathlonin edustusurheilija Markku Poikolaisen kauteen on kuulunut paljon treeniä, mutta myös treenitaukoja. Kauden aikana Markku kertoo oppineensa paljon palautumisen tärkeydestä. Markun kuvaus kuluneesta kaudesta kuuluu näin:
Alkuviikosta heti pari tuntia hiihtoa työpäivän jälkeen ja aika meni kuin siivillä, vaikka ilta pimeni nopeasti. Keinukalliolle on jo tehty latupohjaa luisteluhiihdolle vajaat 3 km suuntaansa. Hiihto ei sinänsä kuulu (suunniteltuun) treeniohjelmaan ja talvisin tuleekin vaihtelevasti kilometrejä. Useampi sata kuitenkin. Hiihdon päälle vielä tunti trainerilla. Hyvä PK-treenipäivä tämän viikon alkuun.
Toissa kausi (2021) meni erittäin hyvin ja ennätykset paukkuivat, niin perus-, puoli- kuin täysmatkallakin. Kauden huipentumana oli ehdottomasti Tahkolta saatu tiketti Konalle. Menneelle kesälle tähtäävät treenit alkoivatkin loppusyksystä hyvin erilaisista lähtökohdista kuin aikaisemmin. Sain treenattua viime talvena suunnitellusti, nousujohteisesti ja ennen kaikkea terveenä. Olin ottanut pääsiäisen yhteyteen talvilomaviikon ja sainkin rakennettua siihen hyvän 3 viikon treeniblokin kesän kynnykselle, joista vajaa 2 viikkoa seuran treenileirillä Mallorcalla. Pieni haaveri leirillä ja Suomeen palattua suoraan lääkärille. Lääkärin terveiset oli, että 5 viikon päästä olevan Kraichgaun puolimatkan kisan voit unohtaa. Onneksi leikkaava lääkäri oli toista mieltä ja pääsin kisaamaan; tosin 2 viikkoa oli pakkolepoa kaikesta hikiliikunnasta tikkien takia ja kisapäivän uinti oli käytännössä ensimmäinen uinti viiteen viikkoon. Kisakauden 2022 kohokohtia olivat Kraichgaun puolimatka toukokuussa ja siellä erityisesti hyvin kulkenut juoksuosuus, Nizzan täysmatka juhannuksena ja siellä vietetty kesäloma perheen kanssa, sekä kauden kruununa SM-pronssimitali Tahkon täysmatkalta elokuun puolivälissä.
Kauden oppeja oli palautumisen tärkeys. Toki tähän olen kiinnittänyt aikaisemminkin huomiota, mutta Nizzan kisan jälkeen palautuminen oli huonoa ja loppukausi oli eritäin raskas niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kauden jälkeen pidinkin pidemmän tauon suunnitellusta harjoittelusta kuin aikaisempina vuosina. Liikuin kuitenkin n. 10 tuntia per viikko lähinnä poluilla (juoksu ja MTB) ja altaassa. Tämä teki erittäin hyvää keholle ja mielelle ja sain ladattua akut täyteen.
Tällä hetkellä treenit kohti ensi kesää sujuvat suunnitellusti ja hyvin. Ensi kauden kisakalenteri onkin suunniteltu jo pitkälle. Triathlonkesä 2023 tulee olemaan ehdottomasti oman ”triathlonurani” huipentuma kisojen suhteen, sillä kalenterissa on kahdet MM-kisat. Ensin elokuun lopussa Lahdessa puolimatkan MM-kisat, sekä lokakuun puolessa välissä Havaijin Konalla täysmatkan MM-kisat. Kun vuonna 2014 osallistuin ensimmäistä kertaa perusmatkalle, en hurjimmissa haaveissankaan voinut kuvitella kisaavani moisissa kisoissa. Jos totta puhutaan, niin en edes tiennyt, että ikäkausiurheilijat kilpailevat Hawajilla.
Dream big. Anything is possible. Nähdään treeneissä, yhteislenkeillä ja ensi kesän kisoissa. Tsemppiä kaikille talvikauden harjoitteluun!
