Edustusurheilijamme Lauri Krapf kertoo seuraavassa omasta kesästään ja kisakaudestaan. Laurin kesä oli hyvin opettavainen ja aika erilainen kuin hän oli alun perin suunnitellut. Onneksi Laurin optimistinen asenne ja sisukkuus auttoivat häntä selviytymään eteen tulleista vaikeuksista.
Tässä Laurin kisakauden kuulumisia:
Isoin tavoite minulla tänä kesänä oli päästä kisaamaan enemmän kuin edellisinä kisakausina ja siinä samalla koittaa parantaa omaa puolimatkan ennätystäni. Tässä alussa on hyvä sanoa, että kesäkausi ei mennyt ihan niin kuin olin alun perin ajatellut, mutta harvoin se niin meneekään. Kisakausi ei kuitenkaan ollut huono sillä pääsin kisaamaan Lahdessa ja Turussa (osittain) puolimatkalla sekä HelTri Cup:in avovesiuinti- ja Eliminator osakilpailuissa.
Lahden puolimatkan kilpailu oli minulle ns. kesän päätavoite. Tykästyin viime kesänä puolimatkaan ja tavoitteena oli päästä tekemään hyvä suoritus itselle uudella reitillä. Valmistautuminen kisaan sujui mielestäni hyvin. Jälkeenpäin ajateltuna olisin ehkä hyötynyt muutamasta extra brick treenistä kevään ja alkukesän aikana. En ollut juurikaan harjoitellut brick-tyyppisesti ja tämän puutteen huomasin kisapäivänä.
Valmistautuminen: Nesteytys ja tankkaus ennen kisaa onnistui minulla oikein hyvin. Kisaan valmistautumisessa minua ihmetytti kuitenkin se, että ennen kisaa minua ei jostain syystä jännittänyt kisaaminen juuri yhtään. Toisin oli viime vuonna, jolloin jännitin ensimmäistä puolimatkan kisaani tosi paljon. Kun jännittäminen puuttui, niin se tuntui jopa vähän omituiselta.
Uinti: Olen suhteellisen kokenut uimari, mutta uintiosuus Lahden kisassa tänä vuonna oli minullekin haasteellinen. Sää oli tosi tuulinen ja järvessä oli isoja aaltoja. Aallot vaikuttivat selkeästi uintinopeuteen, mutta niistä huolimatta koin, että ne toivat kisaan hauskaa fiilistä. Alkuperäinen tavoitteeni oli ollut päästä noin 27-28 min uintiaikaan, mutta lopulta suoriuduin uinnista aikaan 30min 36s. Uin kisan ilman märkäpukua, sillä vesi oli yli 20 astetta ja olin huomannut kesän aikana, että vanha märkäpukuni oli alkanut kanittaa hartioista ja se aiheutti treeneissä mm. sitä, että olkapäät menivät nopeasti hapoille. Minulle uiminen ilman märkäpukua oli hyvä päätös, vaikka lähestulkoon kaikki muut kisasivatkin märkäpuku päällä.
Pyöräily: Ensimmäiset 40 km oli aika haastavaa, sillä ylämäet ja kova vastatuuli pääsi yllättämään. Laitoin siis liikaa tehoja ensimmäiselle puolikkaalle ja se tuntui jaloissa ja selässä. Toinen pyörän puolikas oli kuitenkin paljon parempi ja pääsin hyvään rytmiin. Ajoin kisan maantiepyörällä, johon olin laittanut aerotangot. Ne eivät kuitenkaan olleet ihan täydellisesti säädetty, sillä uskon, että paremmalla ajoasennolla olisin voinut välttää selkäongelmat pyöräilyssä ja reisikrampit juoksuosuudella. Pyöräosuuden tavoiteaikana minulla oli alittaa 2 h 30 min, mutta jouduin tyytymään aikaan 2h 37min.
Juoksu: Juoksun ensimmäiset 11 km olivat erittäin hyvät ja pääsin kivaan rytmiin, vaikka juoksu tuntuikin vähän raskaalta. Noin 11 km kohdalla minulle iski kramppi molempiin takareisiin, joten jouduin pysähtymään venyttelemään. Vaikka vettä ja suolaa huoltopisteeltä, niin kramppien jälkeen en harmillisesti enää päässyt samaan vauhtiin. Loppumatka olikin aika selviytymistä ja koitin vain estää seuraavia kramppeja. Olen aika varma, että nuo krampit johtuivat huonosta pyöräilyasennosta ja liian kovasta yrittämisestä pyöräosuuden alkupäässä.
Maaliin tulin aikaan 4h 51 min. En ole tuohon loppuaikaan kovin tyytyväinen. Mutta olen tosi iloinen siitä, että nautin kisaamisesta siitä huolimatta, että tämä kisa oli monin tavoin tosi haastava.
Lahden kisan jälkeen ilmoittauduin Turun puolimatkan SM– kisaan ja tavoitteena oli saada sieltä ehjä ja strategisesti parempi kisasuoritus. Lähdin Turun kisaan hyvillä fiiliksillä. Kisa-aamu lähti hyvin käyntiin hyvällä aamupalalla ja pyöräilyllä kisapaikalle. Kisaan valmistautuminen sujui hyvin. En saanut hyvää lähtöasemaa kisan uintiin, joten melkein koko uintimatka menikin sitten muiden uimareiden ohitteluun. Uinti tuntui hyvältä ja loppuaika oli n. 29min 30sek.
Itse kisasuoritus jäikin sitten siihen. En ikinä päässyt pyörän päälle. Siinä vaiheessa, kun olin ottamassa pyörää telineestä huomasin, että etulevyjarru oli ottanut kiinni. Jouduin siis jo ennen pyörälle nousun viivaa irrottamaan pyörän etukiekon ja tarkistamaan tilanteen. Etuakselin lukitusruuvi oli mennyt pois sijoiltaan ja hajottanut samalla ruuvin kierteet, jolloin etukiekkoa ei enää saanut kiristettyä paikoilleen. Iso kiitos Challenge Turun T1 henkilökunnalle avusta, jota heiltä sain. Kaikesta avusta huolimatta pyörälle ei siinä voinut tehdä mitään. Turusta sain tuloslitalle triathlonuran ensimmäisen DNF-merkinnän. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että vika ilmeni ennen kuin hyppäsin pyörän päälle, eikä esimerkiksi vasta Turun moottoritiellä ajaessa.
Turun SM-kisojen jälkeen minulla olisi ollut vielä hinkua päästä kisaamaan jonnekin, mutta elokuun alussa minulla oli paljon muuta järjesteltävää. Muutin silloin uusien opintojen perässä Espoosta Turkuun ja sen jälkeen loppukesä ja alkusyksy onkin mennyt vähän sairastellessa.
Vaikka kesä ei mennyt ihan niin hyvin kisojen suhteen kuin olisin toivonut, niin olen kuitenkin tosi tyytyväinen kaikkeen. Olen osannut nauttia kesästä ja niistä kisoista, joihin pääsin osallistumaan ja nyt olen todella monta kokemusta rikkaampi ja viisaampi. Katseet on nyt käännetty kohti ensi vuoden kisakautta ja tavoitteita on ruvettu hiomaan.
Hyviä syyskauden treenejä kaikille HelTriläisille!
-Lauri
