Nuoruuden urheiluharrastukset pyörivät vahvasti lätkän ja futiksen ympärillä. Toisaalta kaikenlainen liikunta koulun liikuntatunteineen on ollut aina lähellä sydäntä, joten nuoruudessa tuli liikuttua monipuolisesti. Aikuisiällä harrastukset jatkuivat lähinnä salibandyn, kaukiksen ja harrastelätkän merkeissä. Vuosituhannen alussa osallistuin myös juoksun massatapahtumiin ilman lajinomaista harjoittelua tai harjoitusohjelmaa, ainoastaan peruslenkkeilyn pohjalta ja osallistumisen ilosta.
Triathlonharrastukseni alkoi suoraan kilpaillen, kesäkuussa 2014 Vantaan Triathlonin perusmatkalla. Olin ollut kiinnostunut lajista jo muutaman vuoden, mutta epävarmuus omasta uinnista oli siirtänyt aloitusta. Koska olin jo talvella kisaan ilmoittautunut, niin uinnille oli vielä tehtävä jotain ja keväällä kävinkin 8 kerran vapaauinnin tekniikkakurssin. Kisa läheni, mutta mites pyörä…? Omalla Tunturilla en kisaan halunnut lähteä. En ollut aikaisemmin ajanut maantiepyörällä, joten päädyin vuokraamaan maantiepyörän hyvissä ajoin ennen kisaa hakeakseni siihen tuntumaa. Kisa ja tapahtuma oli kaikin puolin positiivinen kokemus, joten olinkin mukana perusmatkalla myös seuraavana vuonna.
Isommin harrastus nytkähti käyntiin vuonna 2017 kun ilmoittauduin Finntriatlonin ns. kerää koko sarja tapahtumasarjaan. Nimensä mukaisesti se sisälsi kaikki matkat eli sprintin (tähän en osallistunut), perus- ja puolimatkan kisan, sekä kirsikkana kakun päällä täydenmatkan kisa. Tuo oli vuosi, kun hurahdin lopullisesti triathloniin ja nimenomaan osallistumalla ensimmäistä kertaa puolimatkalle Joroisissa ja täydelle matkalle Tahkolla. Tuolloin tavoitteena ei ollut muuta kuin kisata hyvä kisa puolikkaalla ja maaliin pääsy täpärillä. Tuohon aikaan vielä kuntoilin – tarkoittaa epäsäännöllisen säännöllistä lenkkeilyä, sekä fillarointia hybridi Tunturilla, kuntosalia ja harrastelätkää – en harjoitellut varsinaisesti triathlonia. Se näkyi myös uintimäärässä, sillä sekä Joroisilla, että Tahkolla tuplasin vuoden uintikilsat. Tahkolle olin ostanut myös ensimmäisen oman maantiepyörän.
Siitä se sitten lähti. Seuraavana talvena aloin harjoittelemaan enemmän lajinomaisesti pyörää ja juoksua suunniteltujen harjoitusten avulla. Kevättalvella 2018 liityin Helsinki Triathlonin jäseneksi ja ilmoittauduin seuran uintitreeniryhmiin loppukevääksi. Kesällä oli jälleen kivasti kisoja, sisältäen mm. Lahden ja Joroisten puolimatkan kisat. Syksyllä tein myös toisen täydenmatkan – jälleen Tahkolla – 1,5 tuntia paremmalla ajalla kuin vuotta aikaisemmin. Pienellä harjoittelun suunnittelulla olin edistynyt paljon ja se sytytti kipinän – tai paremminkin liekin – joten syksyllä kauden jälkeen olin päätöksen äärellä ja mietin mitä tältä harrastukselta haluan. Päätös oli panostaa lajiin vielä enemmän ja sen seurauksena aloin ottamaan kestävyysurheilusta ja -harjoittelusta enemmän selvää. Harjoittelusta alkoi tulla suunniteltua, säännönmukaista ja nousujohteista.
Tämä kesä on juhlavuosi triathlonin parissa, 10 kausi. Kisakalenterissa ei ole tänä vuonna täydenmatkan kisoja vaan kauden päätavoitteet ovat loppukauden puolimatkankisoissa; SM-kisat Turussa ja MM-kisat Lahdessa. Molemmissa kisoissa on kovia menijöitä ja tavoite on lähteä tekemään parasta mahdollista suoritusta ja ennätystä molemmilla reiteillä. Tänä vuonna piti olla myös Kona-vuosi, mutta Ironmanin päätös jakaa kisat kahteen lokaatioon aiheutti sen, että siirsin oman osallistumiseni lokakuulle 2024.
Dream big. Anything is possible. Nähdään treeneissä, yhteislenkeillä ja kisoissa.
