Ella Toimelan kevät ei ole mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Ella on harmillisesti sairastellut pitkään. Sairastelujen yksi syy on ollut liian vähäinen energian saanti suhteessa treenimääriin. Ella haluaa muistuttaa kaikkia urheilijoita, etenkin nuoria naisia, riittävän energiansaannin tärkeydestä. Muistakaa syödä riittävästi ja monipuolisesti!
Tässä Ellan kuulumisia alkuvuodelta ja keväältä:
Harjoituskausi on toivottavasti monella jo pitkällä. Omalta osaltani tämä taitaa jäädä kilpailemista ajatellen välikaudeksi, sillä sairastelut ovat vieneet voiton. Olen ollut nyt viidestä kuukaudesta neljä kipeänä, marras-joulukuussa ensin, jonka jälkeen pääsin treeninsyrjään kiinni kunnes tammikuun lopussa sairastuin ja tästä kärsin edelleen. Peruin suunnitellut kisani, kuten maratonin Kööpenhaminassa ja harkitsen tarkkaan, aionko osallistua mihinkään ns. isompaan triathlonkisaan kesällä. Olo alkaa onneksi jo olemaan parempi ja olen viettänyt useamman viikon pohjoisessa, Norjassa vapaalaskien ja Lapissa hiihdellen. Tarkoituksenani oli myös osallistua kolmipäiväisiin Lapponia-hiihtoihin Pallaksen ympäristössä, mutten uskaltanut ottaa riskiä ja hiihtää kaikkia, koska rasitus olisi ollut todella kova (matkat ovat 60 km + 50 km + 80 km). Kävin kuitenkin hiihtämässä viimeisen etapin, eli 80 km, joka meni yllättävän hyvin kun ottaa huomioon että en ollut treenannut ollenkaan edelliseen kahteen kuukauteen enkä myöskään hiihtänyt lainkaan. Hiihdin ensimmäiset 40 km suhteellisen rauhakseen ja viimeiset vähän reippaammin. 70 km kohdalla iski väsy ja Oloksen ylämäet tuntuivat mahdottomilta, mutta maaliin selvittiin aikaan 4h 56 min. Reitti oli upea, latu kulki Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa tuntureiden päällä. Kaiken kaikkiaan olen todella ylpeä, että matka kulki niinkin hyvin ja peruskunto pohjalla on kuitenkin sen verran vahva, että jaksoin maaliin ihan kelpo ajalla vietettyäni monta kuukautta sohvan pohjalla.
Treenien kulusta ei siis ole oikeastaan lainkaan kerrottavaa, koska tyhjästä on paha nyhjästä. Ajattelinkin kertoa omakohtaisen kokemukseni ravitsemuksesta ja siitä, kun se ei riitä. Viime talvella ja keväällä treenasin tosi paljon ja kesällä havahduin siihen, ettei kuukautisia ollut kuulunut useaan kuukauteen. Treeniviikkoni olivat helposti yli kymmenentuntisia, johon päälle luonnollisesti teen ihan täyttä työviikkoa + liikun usein paikasta toiseen pyörällä. Silloin täytyy ihan oikeasti syödä PALJON. Itse olinkin selvästi vedellyt aivan liian vähäisellä energiamäärällä kevään ja kesän, jonka lisäksi elämässäni tapahtui muutoksia, kun erosin pitkäaikaisesta kumppanistani. Söin kyllä määrällisesti hyvinkin paljon, mutta ruokani oli hyvin ns. terveellistä ja vähäkalorista, pääasiassa kasviksia. En siis yksinkertaisesti saanut tarpeeksi energiaa suuristakaan määristä ruokaa.
Onneksi havahduin asiaan ja otin yhteyttä työtervyteen. Työterveyslääkäri kuitenkin vähätteli huoltani kuukautisten puuttumisesta ja kysyi, haluaisinko muka edes, että minulla on kuukautiset ja kertoi, ettei kenelläkään huipulla urheilevilla naisilla ole kiertoa. Sain kuitenkin lähetteen eteenpäin, jossa tutkittii hormonitasoni ja kävi ilmi, että ne olivat hyvin matalalla. Kevensin treeniä ja lisäsin energiamääriä ja sainkin rasvaprosenttiani kasvatettua ja parin kuukauden päästä kroppa alkoi taas toimimaan. Uskon kuitenkin, että talven pitkittyneet sairastelut saattvat hyvinkin johtua aiemmasta energiavajeesta ja aion tulevaisuudessa ottaa ravitsemuksen hyvin huomioon. Suhteellinen ernergiavaje ja sen seurauksena matalat estrogeenitasot voivat johtaa rasitusmurtumiin ja muihin vammoihin, eikä huonolla syömisellä kannata riskeerata omaa terveyttä. Mm. Minttu Hukka on puhunut paljon näistä asioista.
Ei tosiaan tarvitse olla huippu-urheilija, vaan myös tällainen tavallinen pulliainen voi kärsiä urheluun liittyvästä suhteellisesta energiavajeesta, jos kulutus ja syödyn energian määrä eivät kohtaa. Tsemppiä kaikille loppukevään treeneihin ja pitäkää itsenne ravittuina!
-Ella
